Kolme hyvää

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Olipa hauska avata Blogger tässä useampi kuukausi sitten ja huomata, että delicious circus -blogin Emmi-Stina oli heittänyt mulle haasteen! Tässä haasteessa tehtävänä on siis listata kunkin aiheen alle kolme hyvää asiaa - kyseessä on siis varsin yksinkertainen, mutta varsinkin tällaiselle suomalaiselle, itsekehua kuin ruttoa karttavalle perustantalle sitäkin vaikeampi haaste!

mekko MORTICIA | viitta MONKI | hattu & aurinkolasit H&M | choker GLITTER

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Työt. Tänään oli niin kamalan lämmin ja aurinkoinen päivä, että oli oikein ilo seisoskella hyvässä seurassa ulkosalla koko päivän!
Lempiruoka. Meikä sai tänään broilerinkoipia ruuaksi! Muru ei niistä juurikaan välitä, joten meillä ei niitä juurikaan syödä.
Salillakäyntiyritys. Sali oli töiden päättyessä jo mennyt kiinni, koska on lauantai, mutta ei se mitään! Pääasia on, että mä yritin! Päivän kulutustavoite on kuitenkin syke- ja askelmittarin mukaan ylitetty, joten en viitsi ottaa siitä sen enempää paineita.

Kolme hyvää asiaa minussa

Huumori. Mä hallitsen mustan huumorin, sarkasmin, lapselliset vessavitsit, imitaatiot ja tilannekomiikan. Oon kaiken kaikkiaan hauska ihminen ja käsittelen tosi monia asioita huumorilla.
Älykkyys. Mä ainakin haluan uskoa olevani ihan älykäs.
Suvaitsevaisuus. Mä hyväksyn ihmiset kuin ihmiset, tolkun rajoissa tietenkin. Esimerkiksi yletön ja jatkuva rasismi, seksismi, ja homo- ja transfobia ovat kuitenkin sellaisia asioita, joiden vuoksi ihminen voi "menettää" oikeutensa tulla suvaituksi mun silmissäni.



Kolme hyvää asiaa elämässäni

Muru ja pojat. Oon ällö, joo, mutta Muru on oikeasti parasta, mitä mun elämässä on. Samoin pojat, eli meidän karvaiset lapsemme. Vaikka Peeta ja Gimli välillä koettelevatkin hermoja, ovat nekin loppujen lopuksi ihan kivoja kamuja.
Mieluisa koulupaikka. Mä opiskelen alaa, joka oikeasti kiinnostaa, josta mä valmistun unelma-ammattiini, ja saan tehdä sen vielä samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa! Mitä mä sitten opiskelen? Kurkkaa tämä postaus, niin tiedät!
Terveys. Etenkin viimisen vuoden aikana on oppinut arvostamaan omaa terveyttään ihan eri tavalla kuin ennen, ja tullutkin oltua esimerkiksi pitkällä sairaslomalla sen alkaessa pettää. Paras päätös ikinä.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Työt. Mä herään joka aamu hämmästellen sitä, että mulla on oikeesti ihan mieletön työpaikka, ja vieläpä unelmatyönantajalle ihan omalla alallani! Oon niin onnellinen siitä, että sain tän homman.
Festarikesä. Mä pääsin kesäkuussa ihan oikeille rokkifestareillekin, nimittäin jammailin neljä päivää Hyvinkäällä Rockfestin  aivan mielettömän kattauksen tahdissa! Tästä reissusta on tulossa oma postauksensa, jahka saan serkun kamerasta festarilauantain kuvat itselleni.
Vapaat sopivasti Priden puistojuhlan aikaan. Pienestä sitä osaa lapsi olla kiitollinen.
 

Kolme hyvää asiaa blogissani

Monipuolisuus. Mä pidän sitä ehdottomasti vahvuutena, koska mulla on kuitenkin tiukasti rajatut aihealueet, joiden ulkopuolelle en useinkaan eksy.
Aitous. Mä haluan ajatella, että mun blogini on aito, kiireettömästi, stressittömästi ja vähän kieli poskella kirjoiteltu kokonaisuus, jossa esitettyjen mielipiteiden takana mä voin seistä, ja jossa esitellyistä asioista mä olen oikeasti itse kiinnostunut ja innostunut.
Lukijat. Tottakai, enhän mä ilman teitä tätä jaksaisi kirjoitella, vaan olisin jo vuosia sitten siirtynyt perinteiseen päiväkirjaan. Kiitos, että mä saan jakaa mun ajatuksiani ja elämääni teidän kanssanne, ja kiitos, että niin moni on niistä kiinnostunut lukemaan!

Kolme bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan kysymyksiin

Seriously -blogin Lotta
On mulla unelma -blogin Mirette
Esmeralda K. - elämäni hobittina -blogin Esmeralda

#TBT: Villit ernuvuoteni

tiistai 22. toukokuuta 2018

Mulla on viime viikkoina ollut tosi nostalginen fiilis. Mä oon käynyt läpi kamalan kasan vanhoja valokuvia, vaihtanut kuulumisia vanhojen kaverien kanssa, ja kuunnellut hurjasti musiikkia, josta tykkäsin kymmenisen vuotta sitten. Tässä postauksessa mä kerron vähän siitä, millaista oli elämä "erilaisena nuorena", eli ernuna, ja näytän teille hurjimpia kuvia vuosien varrelta!

Psst! Jos haluatte tietää, miten näissä kuvissa isossa roolissa esiintyvä meikkilook on syntynyt, YouTuben puolelta löytyvässä How I used to do my makeup -haastevideossa on siihen ohjeet!

Maaliskuusta elokuuhun 2009, ihan ensimmäiset ernulookit.

Mitä siis on tapahtunut?

No, muutama kuukausi sitten mut lisättiin Facebook-ryhmään täynnä mun vanhoja ernuaikojen tuttuja, idoleita ja sydänystäviä. Porukka jakaoi parhaita muistojaan, lempibiisejään, ja vanhoja kuvia arkistojensa kätköstä. Yhteisöllisyys on käsin kosketeltavissa, ja muistutti mua mukavasti 2000-luvun loppupuolen ja 2010-luvun alun ernupiirien parhaista puolista. Lisäksi mun ernuaikojeni lempibändi ilmoitti toissa viikola uudesta kiertueesta, joka ulottuu Suomeen asti!

Mä oon kirjoittanut joskus johonkin vanhaan blogiin niistä huonoista puolista, kuten klikkiytymisestä, ja siihen liittyvästä kaavoihin kangistumisesta ja rajoittuneisuudesta, sekä suorasta syrjinnästä. Kyseinen teksti on kadonnut aikoja sitten, mutta tulen varmaankin kirjoittamaan kyseisen tekstin uudestaan, mikäli ketään ylipäätään kiinnostaa tietää, millaista elämä ernuskenessä aikoinaan oli.

2009 marraskuusta vuoden loppuun. Nenän peittäminen oli tosi trendikästä kaikkien nuorisoryhmien keskuudessa.

Mistä tää kaikki alkoi?

Mun kaverit alkoivat innostua mangasta joskus vuoden 2007 lopusta, ja itse annoin kiusaukselle periksi alkuvuodesta 2008. Mun ensimmäinen kosketus ernuyhteisöön oli Animecon 2008 Tampereella, ja ensimmäinen kunnon kosketus japanilaiseen musiikkiin oli saman vuoden syyskuussa järjestettävässä Tsukiconissa, jossa näin livenä GARI:n ja SINCREA:n, joista erityisesti jälkimmäisestä muodostui mulle todella tärkeä bändi, jonka musiikkia rakastan vielä näin vuosienkin jälkeen. Heti tapahtuman jälkeen aloimme ystäväni Janitan kanssa miettiä, kuinka siistiä olisi lähteä maaliskuussa katsomaan sen ajan yhtä kuumimmista japanilaisita bändeistä, An Cafea. Tavastialla maaliskuussa 2009 järjestetty keikka oli kuitenkin loppuunmyyty, ja lippuja metsästettiinkin Huuto.netistä hirveällä vimmalla. Liput löytyivät lopulta, ja keikalle päästiin. Sittemmin olenkin nähnyt An Cafen kahdesti uudestaan, Nosturilla 2012 ja Tavastialla 2014.

2010 kevät (tammi-toukokuu). Kulmakarvat eivät olleet mun vahvin laji, ja päältä lyhyt, niskasta pitkä rotanhäntäkampaus oli kuuminta ernumuotia - samoin kuin loppuun asti revityt farkut.

Musiikista tuli mangaa tärkeämpää

Mä en kuitenkaan ollut 2008 täysin untuvikko ernukulttuurin suhteen, nimittäin olin jo vuosia aiemmin hurahtanut Dir en greyn musiikkiin. Jätkät esiintyivät Ankkarockissa vuonna 2007, ja sen jälkeen vetivät kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla. Muistan olleeni pettynyt ja vihainen, sillä kävimme Ankkarockissa Dirujen keikkaa edeltävänä päivänä, enkä jostain syystä päässyt Tavastiallekaan heitä katsomaan. Suurin haaveeni toteutui vasta elokuussa 2011, mutta silloin pääsinkin katsomaan lempibändiäni 34 tunnin jonotuksen jälkeen eturivistä. Dirut ovat siis tulossa lokakuussa takaisin Suomeen, ja keikan liput tulivat myyntiin perjantaina. Tietenkin mun oli pakko ostaa itelleni lippu!

Kesä 2010. Olin tässä vaiheessa tosi trendikäs tikkukulmineni, piilolinsseineni, takatukkineni, kypäräotsatukkineni, ja lokinpaskat silmäkulmissa.

Mä harrastin keikkailua aktiivisimmin 2008-2012, ja tän neljän vuoden aikana mä kävin yhteensä yhdellätoista jrock-keikalla. Tämä vielä mitään, mulla on ystäviä, joille samalla aikavälillä kertyi kolmekin kymmentä eri konserttia. Sittemmin mun hinkuni päästä keikoille on vähentynyt dramaattisesti - en hinkua edes nykyisten lempibändieni keikoille samalla palavalla raivolla kuin teininä.

Keikkainnon hiipumiseen on vaikuttanut myös selkeästi se, etteivät japanilaiset muusikot enää eksy Suomeen samalla tavalla kuin ennen. Oon kuitenkin onnistunut pahimman innon kadottua pitämään yllä mukavaa noin yhden jrock-keikan vuosivauhtia - keikat muistuttavat mua mun teinivuosistani, ja musta on aivan ihanaa tuntea olevani taas 14-kesäinen, edes kerran vuodessa.

Syksy 2010. Mä hommasin mulletin, ja aloin kasvattaa kulmakarvoja takaisin loppuvuodesta.

Mites tuon pukeutumisen laita?

Ootte tän postauksen aikana nähneet, ja näette alempana vielä lisää, kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa ernumuotia 2000- ja 2010-lukujen taitteesta vaihtelevalla menestyksellä toteutettuna. Vaikka näissä kuvissa on paljon lookkeja, joita en enää ikimaailmassa haluaisi toteuttaa, on mun silmissäni monet näistä vielä tänä päivänäkin mun tyylilleni uskollisia ja sopivia. Mä harrastan yhä mielelläni vähän yliampuvia meikkejä, isoja kampauksia ja huomiotaherättäviä vaatekappaleita, kuten revittyjä farkkuja, tupeerattuja hiuksia, paksuja rajauksia ja värikkäitä piilolinssejä. Vaikka Japani onkin pääasiassa lähtenyt lapsesta, en usko, että mun on siitä koskaan täysin mahdollista päästä eroon - olihan se niin valtavassa osassa mun persoonallisen tyylini kehittyessä.

Kevät 2011. Mulla oli pienet kulmakarvat! Niiden myötä kaikki muukin meikkaaminen väheni kevään ajaksi.

Kaikkein kamalimpien muoti-ilmiöiden, kuten puuttuvien kulmakarvojen ja takatukan aikaan, mä opiskelin lähihoitajaksi. Mä en kuitenkaan koskaan kokenut, että mun tyylini ois aiheuttanut kenellekään mielipahaa, päin vastoin: kaikki kohtaamani asiakkaat niin päiväkodissa, hoivakodissa ja sairaalaympäristössä kokivat mun normista poikkeavan ulkomuotoni hassuna ja virkistävänä.

Enhän mä tietenkään koskaan käynyt harjoittelupaikoilla esimerkiksi täydessä meikissä tai hurjat piiloinssit päässä, mutta mun usein moniväriset, erikoisesti leikatut hiukseni ja olemattomat kulmakarvani tekivät musta helposti tunnistettavan ja muistettavan, minkä uskon vaikuttaneen ainakin vähän siihen, miksi lapset ja vanhukset musta pitivät.

Kevät/kesä 2011. Mun kulmat katosivat taas, ja mun tyyli alkoi hetkellisen rauhoittumisen jälkeen muodostua sellaiseksi, kuin se viimeisinä ernuaikoina oli.

Mä sain tältä elämänvaiheelta paljon

Mä muodostin pitkäkestoisia, syviä ystävyyssuhteita, ja sain paljon halataan kun tavataan -tyylisiä hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa moikataan yhä kaupungilla tai keikkajonoissa. Mä sain tosi paljon itseluottamusta toteuttaa itseäni just niin kuin haluan, ja olla just oma itseni. Sain pohjan mun tyylilleni, ja turvallisen ympäristön kehittää sitä ja kokeilla kaikkia hulluja trendejä, joita 2000-luvun ja 2010-luvun vaihteessa nousi pintaan.

Mä lähdin jokaiselta keikalta yömyöhään bussilla kotiin monta kokemusta ja uutta tuttavaa rikkaampana, ja mä koen oppineeni avoimmuutta ja suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan aivan eri tavalla ernuporukoilta, kuin mun ikätoverini omilta kaveriporukoiltaan. Mä oon oppinut vuosien saatossa asioita vieraasta, länsimaalaisesta poikkeavasta kulttuurista, mikä on ehdottomasti vaikuttanut siihen, miten katson maailmaa. 

Kesä 2011 - syksy 2012. Sivukalju ja siitä seurannutta hiusten kasvatusta. Keväästä 2012 mun tyylini on pysynyt melko samanlaisena tähän päivään asti (kaksi viimeistä kuvaa).

Minkälainen tyyli teillä oli yläasteella ja lukion/ammattikoulun alun aikana? Mikä oli hulluin muoti-ilmiö, johon olette ikinä lähteneet mukaan?

Kookos-bataattisosekeitto noin vartissa

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Meillä syödään mielellään bataattiranskalaisia, mutta valitettavan usein niitä jää jääkaappiin, ja kuten tavallistenkin ranujen kanssa usein käy, ei uudelleen lämmitetyt bataattiranut oikein houkuta. Koska bataatti on kuitenkin hinnoissaan, ei ranuja tule mielellään heitettyä poiskaan. Mitä siis tehdä? No, vaikkapa bataattisosekeittoa!




Mitä tarvitaan?

  • Eilisiä bataattiranskalaisia, tai tavallista bataattia
  • Tölkillinen kookosmaitoa
  • Chiliä ja suolaa maun mukaan

Mitä pitää tehdä?

Kuori tuoreet bataatit. Keitä bataatteja tai bataattiranskalaisia noin litrassa vettä, kunnes ne ovat täysin pehmeitä. Soseuta bataatit veteen, ja kaada sekaan tölkillinen (n. 400 grammaa) kookosmaitoa. Kiehauta, mausta makusi mukaan, ja nauti!



Tadaa! Tässä todella kaikki, mitä keiton eteen tarvii tehdä. Valmiista ranskalaisista tehdessä soppaan menee noin vartti, ja tuoreen leivän kanssa tää on oikein superherkkua!

Kesän 2018 bucket list

maanantai 14. toukokuuta 2018

Vaikka mulla ei lomaa tänä kesänä olekaan, en aio jäädä töihin-kotiin-nukkumaan-toista -syklin vangiksi, vaan tehdä kesällä mahdollisimman paljon kaikkea kivaa aivan tavalliseen tapaan!

Mutta ensin, koska mä en täällä blogin puolella olekaan vielä kertonut mun kesätöistäni muuten, kuin ohimennen mainiten, aionkin kertoa teille mitä tuun kesän puuhailemaan. Mä nimittäin sain Lontoossa ollessani tietää, että pääsen kesäksi töihin Suomen merimuseolle, tarkemmin sanottuna merikeskus Vellamon yhteydessä sijaitsevalle museohöyrylaiva Tarmolle oppaaksi! Työt jatkuvat näillä näkymin elokuun loppupuolelle asti, ja sen jälkeen mulla on parin viikon "loma" ennen, kuin yliopistolla jatkuu taas opetus.



+ Rockfest. Lippu ostettu ja maksettu, seura löydetty, joten kesäkuussa meikä rokkaa Hyvinkäällä!

+ Naantalin Muumimaa ja Turun Caribia. Sekä Muru että mun serkkuni Lotta ovat kauan olleet lähdössä mun kanssani Muumimaahan, jossa muuten pikkulapsena kävin joka kesä ainakin kerran! Joten, me lyömme koko konkkaronkka hynttyyt yhteen jonkin vapaaputken aikana, pakkaudumme autoon, ja hurautamme länsirannikolle!

+ Käy Sapokan vesiputouksen päällä istuskelemassa. Sapokan puisto on kesäisin superkaunis paikka, ja vesiputouksen päältä näkee lähes koko keskusta-alueen. Mikä parasta, se on vain lyhyen kävelymatkan päässä mun työpaikaltani!

+ Helsinki Pride. Mun ja Murun jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut Helsinki Pride järjestetään taas kesä-heinäkuun taitteessa, ja mä todella toivon, että mulle sattuisi kulkue/puistojuhlapäivälle vapaa!

+ Mene tuurilla Varissaareen. Lukioaikana kävin koulukavereiden kanssa parina kesänä päiväreissulla Varissaaressa, jossa me harhailtiin punkkien täyttämän metsän poikki yhdelle kalliolle, jossa me istuskeltiin päivä lämmittämässä makkaroita auringonpaisteessa, kastelemassa jalkoja, ja nautiskelemassa elämästä. Jospa tänä vuonna pääsisi uudestaan?

+ Valkmusan kansallispuisto. Alle puolen tunnin ajomatkan päässä Kotkasta sijaitsee kuvankaunis Valkmusa, jossa haluan ehdottomasti käydä kesällä valokuvaamassa! Iskä vei mua, mun veljiäni ja Lottaa nuorempana Valkmusaan vähän väliä, mutta vuosien saatossa se on vähän jäänyt.

+ Meripäivät. Meripäivät ovat vuosittain Kotkaan rantautuva nelipäiväinen ryyppyjuhla, jonka aikana meidän pienen kotikylämme väkimäärä nelinkertaistuu. On Meripäiväparaati, livemusiikkia, torimyyjiä, tivoli, ja Isopuisto täynnä humalaisia. Kaikessa kamaluudessaan Meripäivät kuuluvat kuitenkin lähes jokaisen kotkalaisen kesään, ja näin ollen siellä tulee käydä ainakin pyörähtämässä.

+ Museologian essee. Kesätöiden ohessa yritän suorittaa mun museologian opintojen loppuesseetä, jonka jälkeen mulla on museologian perusopinnot kasassa!

+ Lue pari kirjaa. Mun tän vuoden tavoitteisiin kuului lukea vähintään 12 kirjaa, joista oon tällä hetkellä saanut luettua kokonaiset yhden. Kesällä mulla on kuitenkin aikaa, ja toivottavasti motivaatiotakin, viedä tätä urakkaa eteenpäin!



Onko kukaan teistä saanut kesätöitä, vai työskentelettekö jo vakituisesti? Minkälaisia suunnitelmia teillä on tälle kesälle? 

Millainen bloggaaja olen? 20 kysymystä ja vastausta

lauantai 12. toukokuuta 2018

Tämä kyseinen haaste tuli mua vastaan sekä Paulan että Iidan blogeissa, ja ajattelin heti, että tässä on haaste, johon munkin on tartuttava, vaikkei mua kukaan tähän missään välissä haastanutkaan! Oon tosi jälkijunassa tän kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö näin?



1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Mä aloitin blogin pitämisen päiväkirjatyylisesti, ja jälkeenpäin siitä on jäänyt enemmän tai vähemmän tapa. Mulla ei koskaan ollut mitään suurta ajatusta blogin aloittamisen taustalla, vaan aloitin osittain siksi, että siihen aikaan kaikilla muillakin oli blogi.

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Haamupuheluja täytti alkuvuodesta vuoden, mutta mulla on ollut jonkinlainen blogi vuodesta 2008 asti - syksyllä mulla pamahtaa siis mittariin 10 vuotta blogimaailmassa!


3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallinen aihe yms.?

Mä oon omassa päässäni jakanut mun blogini kolmeen isompaan aihealueeseen; lifestyleen, kulttuuriin ja matkailuun. Jokainen näistä pitää sisällään vähän pienempiä osa-alueita, kuten kauneudenhoidon, musiikin, museot, opiskelun ja mielenterveyden.

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

yritän pitää rytminä kaksi kertaa viikossa, mutta toisina viikkoina asiaa meinaa riittää kolmeen tai neljäänkin postaukseen siten, että ajastettuna julkaistuna postaukset tuntuvat ilmestyvän tyhmissä väleissä, ja toisina viikkoia taas ei tunnu irtoavan mitään. Viime aikoina ollaan menty vähän jälkimmäisissä fiiliksissä.

5. Kummat ensin, kuvat vai teksti?

Riippuu ihan postauksesta! Esimerkiksi reissussa mä kuvaan ensin ja rakennan tekstin niiden ympärille, ja joissakin muissa postauksissa, kuten tässä, mä kirjoitan tekstit ensin ja täyttelen tekstiä jälkikäteen kuvilla.



6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?

Ihan normaalista arjesta: reissaamisesta, musiikista, leffoista, koulusta, uutisista ja muusta vastaavasta, jolla oon itseni ympäröinyt.

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Mä bloggaan ihan kellon ympäri! Parhaiten tekstiä tuntuu tulevan päivällä, aamuisin ja iltaisin oon liian väsynyt, ja öisin taas ajatukset eivät tunnu pysyvän kasassa tarpeeksi kunnon postauksen aikaansaamiseksi.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

Mä aloitan uuden blogitekstin luonnostelun vähintään kahdesti viikossa (tällä hetkellä luonnoksia on 14) ja kirjoittelen niitä melkein päivittäin, kuvia otan aina kun on jotain kuvattavaa, ja kommentteihin vastailen yleensä ainakin melkein heti sen jälkeen, kun oon muistanut julkaista uudet kommentit. Nyt mulla oli vähän aikaa pois päältä uusista kommenteista ilmoittaminen, ja sain aikaiseksi laittaa sen uudelleen päälle vasta eilen, eli sori kauheasti kaikille, joiden kommentit odottavat vielä julkaisua ja vastausta!

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä! Mä luen pääsääntöisesti lifestyle-blogeja, joista löytyy joku "erikoinen" twisti, esimerkiksi bloggaajan erikoinen tapa pukeutua tai meikata, tai vaikkapa jokin mielenkiintoinen harrastus. Lisäksi tykkään lukea blogeja ihmisiltä, jotka tykkäävät samoista bändeistä, kirjoista, leffoista tai muusta samanlaisesta, sekä tietenkin tykkään lukea tuttujen blogeja.

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Selkeä ja kaunis ulkoasu, kuvat, kirjoitustyyli, mielenkiintoiset aihealueet.



11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?


  1. Monipuolinen ja vaihteleva harrastus, jossa pääsee toteuttamaan itseään.
  2. Blogin kautta pääsee tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin, niin lukijoihin, kuin muihinkin bloggaajiin.
  3. Blogi on ihan toimiva motivaattori oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen.

12. Entä kolme huonointa asiaa?


  1. Itselleen tulee liian helposti asetettua liian kovia tavoitteita, joiden saavuttamatta jättäminen syö motivaatiota.
  2. Bloggaaminen syö aivan mielettömästi aikaa: postausten suunnittelu ja kirjoittaminen, kuvaaminen, kuvien muokkaus, editointi, itsensä mainostaminen...
  3. Lukijakuntaa on jatkuvasti vaikeampi ja vaikeampi tavoittaa. Yhä harvempi tuntuu jaksavan enää lukea blogeja, kun YouTubesta saa samat tarinat huomattavasti vähemmällä vaivalla.

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa, eli vastaatko mielelläsi esimerkiksi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

Olen! Mua harmittaa tosi paljon, että oon niin huono kommentteihin vastailussa kun olen. Musta tuntuu välillä tosi tyhmälle vastata neljännen kerran peräkkäin samalle ihmiselle pelkkä "kiitos!" johonkin kommenttiin, kun en keksi mitään muuta sanottavaa, joten valitettavan usein jätän vastaamatta mitään, vaikka tietoisesti tiedän, että pelkkä se kiitoskin on parempi kuin ei mitään. Mä en kuitenkaan jätä vastailematta sen takia, että haluaisin olla jotenkin ikävä, en vaan yksinkertaisesti useimmiten keksi mitään fiksua vastattavaa.

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten instagramia tai facebooksivua?

Kyllä vain! Blogin Instagram on samalla henkilökohtainen tilini, joka löytyy TÄSTÄ, ja blogin Facebook-sivun löydätte TÄSTÄ.

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Aiemmin tähän jo vastasinkin, mutta mulla on monta postausta samaan aikaan tulilla. Tällä hetkellä luonnoksia on neljätoista, joista kolme ovat kuvia vaille julkaisuvalmiit, ja lopuissa onkin enemmän tai vähemmän vielä kirjoiteltavaa ja viilailtavaa ennen, kuin päästään julkaisunapille asti.



16. Bloggaatko avoimesti, eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi, vai pyritkö pitämään blogisi mahdollisimman omana tietonasi?

Mun lähipiiristä kaikki tietävät mun blogistani, en oo koskaan nähnyt tarvetta pitää sitä millään tavalla salassa.

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

Mä en hyödytästä blogista millään tapaa taloudellisesti. Joulukuussa kävin pikkujouluissa, josta sain mukaan lahjakassin pikkujoulujen sponsoreilta, mutta muuten mä en ole saanut mitään testattavaakaan.

18. Mikä tarina on blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

Haamupuhelujen taustalla ei oo mitään erityistä tarinaa taustallaan. Mä mietin päiväkausia lyhyttä ja ytimekästä suomen kielistä nimeä, joka on kuitenkin mun näköiseni, kirjoitettuna kivan näköinen, ja jota voi käyttää Bloggerin osoitteessa. Mun suurin inspiraatio oli ehkä Pariisin kevään "Haamupuhelu"-biisi, jota kuuntelin blogin luomisen aikoihin tosi ahkerasti, mutta jolle mä en kuitenkaan voi antaa 100% kunniaa, koska samoihin aikoihin Iltalehden tai jonkun vastaavan iltapäivälehden nettisivuilla tuli vastaan juttu öisistä haamupuheluista, jotka ovat kiusanneet ihmisiä. Mä aattelin, että tää on varmaan joku universumin merkki, ja blogin nimeksi tuli Haamupuheluja.

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos, niin miten?

Mulla on jo sen verran kevättä rinnassa, että ulkoasun päivittäminen vähän keväisemmäksi houkuttelee vähän. Mitään radikaalia ei ole luvassa, mutta kevääksi ja kesäksi haluan ehdottomasti hieman siromman bannerin!

Blogin kehitys mulla sen sijaan on jatkuvasti mielessä, ja oonkin tän alkuvuoden yrittänyt epätoivoisesti panostaa tasaisempaan postausrytmiin, joka ei maaliskuussa oikein päässyt oikeuksiinsa. Nyt on kuitenkin hyvä hetki yrittää uudelleen, kun tässä viime- ja lähiaikoina on tapahtunut ja tapahtumassa niin paljon kaikkea, että postailtavaa varmasti riittää!

20. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle.

Ole oma itsesi, älä ota turhaa stressiä blogista, ja kirjoittele siitä, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä!



Mä en lähde erikseen nimeämään uusia haastettuja tähän, vaan haastan sen sijaan jokaisen tätä lukevan bloggaajan tähän mukaan, jos et ole jo tätä ehtinyt tekemään! 

Punapäät ei pääse taivaaseen

perjantai 11. toukokuuta 2018



Kesä iski Helsinkiin ihan yllättäen, ja tulevia kesätöitäkin ajatellen päätin, että tukka voisi saada vähän kevyemmän ja kesäisemmän sävyn! Mä olin ennen tätä haaveillut punasesta tukasta jo jonkin aikaa, mutta pysytelly mustassa, koska Muru ei uskonut punaisen sopivan mulle ollenkaan.



Mitä mieltä te olette, onko tää täysin sopimaton mulle, vai oisko mun pitänyt tarttua härkää sarvista ja vaihtaa punaiseen jo aiemmin?

Psst! Onko vika mussa, vai onko Bloggerin kuvanlaatu huonontunut dramaattisesti kaikkien muidenkin blogeissa toukokuun alun aikana?

Ja niin Manta sai lakin

tiistai 1. toukokuuta 2018



Hyvää vappua! Mä olin eilen Helsingin Kauppatorilla seuraamassa, kun 150-vuotias HYY lakitti Havis Amandan. Torille ja sen lähistölle oli pakkautunut yli 60000 katsojaa! Tungos keskustassa oli sen mukainen, mutta meidän jatkopaikallamme Kaisaniemen puistossa ei onneksi ollut tungosta - kaikki muut taisivat lähteä Ruttopuistoon tai Kaivariin.



Mäkin pääsin ekaa kertaa sitten viime vapun ulkoiluttamaan haalareita! Oon ollut tosi laiskanpuoleisesti mukana yhtään missään yliopistojutuissa ikinä, joten tällaiset tilaisuudet on aina pakko käyttää hyväksi. Ensi vappua varten olisi tarkoitus hommata lisää haalarimerkkejä, vasta tuosta eilen otetusta kuvasta huomasin, kuinka vähän mulla niitä oikeastaan onkaan.



Meidän vapunvietto päättyi jo puoli yhdeksältä, mutta kuten kaikessa muussakin, ei juhlinnassa ollut tärkeintä se määrä vaan se laatu - keli oli mitä parhain koko alkuillan, seura oli erinomaista, ja kelin viiletessä ei harmittanut yhtään lähteä ihmisten aikoihin kotia kohti.

Millainen meno teillä oli vappuna?
Cromwell Rd, Kensington, London SW7 5BD, UK

Natural History Museum of London

perjantai 20. huhtikuuta 2018

AVOINNA

Joka päivä 10:00-17:50

Osoite: Cromwell Road, London SW7 5BD
Lähimmät metroasemat: South Kensington, Gloucester Road




Kensingtonissa sijaitsevat aivan vierekkäin Victoria & Albert Museum, Science Museum of London, sekä Natural History Museum of London. Museot sijaitsevat aivan Hyde Parkin tuntumassa, ja muita läheisiä nähdävyyksiä ovat muun muassa Royal Albert Hall ja Princess Diana Memorial Fountain.

Natural History Museum on Euroopan arvostetuin systemaattisen biodiversiteetin tutkimuksen keskus. Museolla on viisi pääkokoelmaa, ja yhteensä museon kokoelmaan kuuluu yli 70 miljoonaa esinettä. Natural History Museumin pääkokoelmat ovat kasvitiede, hyönteistiede, geologia, paleontologia ja eläintiede, eli museosta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Pelkkien vitriineihin lukittujen esineiden lisäksi museossa on paljon interaktiivisia näyttelyitä, joista riittää iloa perheen pienimmillekin.



Natural History Museum on ilmainen kaikille. Tällä hetkellä museossa on kuitenkin kolme tilapäistä näyttelyä, jotka ovat maksullisia: Wildlife Photographer of the Year, Venom: Killer and Cure, sekä Sensational Butterflies. Lippujen hinta aikuiselta vaihtelee £6,50 ja £13,50 välillä museosta ostettuna, etukäteen ostettuna hinnoista säästää noin punnan verran. Lisäksi Natural History Museumilla on tarjolla alennuslippuja esimerkiksi opiskelijoille, sekä perhelippuja, joilla säästää muutaman punnan per näyttely.



Museon näyttelytilat sijaitsevat kolmessa kerroksessa, joista suurin on katutaso. Näyttelyt on värikoodattu aihealueen mukaan.

Museon ilmaisten näyttelyjen rauhalliseen kiertämiseen kului aikaa noin kolme tuntia.

Musiikkia kevätfiilikseen

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Mä rakastan rakastan rakastan tehdä erilaisia soittolistoja eri tilanteisiin, kuten juhlia, matkoja ja vuodenaikoja varten! Erityisesti mä rakastan tehdä soittolistoja keväisin, ja mulla onkin tapana väkertää joka ikinen kevät jonkinlainen soittolista biiseistä, joista mulle tulee keväinen fiilis - viime vuoden soittolistan löydätte täältä!

Tässä seuraavaksi mun soittolistani keväälle 2018!











Hurjat vesihirviöt

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Ah, mun lempi puheenaiheeni maailmassa - taruolennot! Viimeksi mä kirjoitin kokonaisen postauksen mun mielestäni mielenkiintoisimmista taruolennoista, ja sainkin mielestäni aikaan melkoisen kattavan listan maalla majailevista olennoista ympäri maailmaa. Maalla majailevia olentoja enemmän mä kuitenkin rakastan vesihirviöitä - maapallosta kuitenkin 70,8% on merien peitossa, jonka lisäksi ovat vielä joet ja järvet, ja maailman meristä vain noin 5% on tutkittu. Pinnan alla voi siis hyvinkin majailla yksi tai useampi seuraavaksi esittelemistäni olennoista!

Yksityiskohta Witold Pruszkowskin maalauksesta "Rusałki" (1877)

5. Rusalka

Rusalka on slaavilaiseen uskomusperinteeseen kuuluva naista muistuttava aave, vesinymfi tai demoni. Rusalkan uskotaan syntyvän, jos nuori nainen kuolee järven tai lammen lähistöllä ennenaikaisesti ja väkivaltaisesti. Samalla tavalla kuolleesta miehestä tulee puolestaan vodjanoi-niminen olento. Rusalka voi syntyä myös esimerkiksi kastamattomasta lapsesta, jonka tämän äiti jättää veden lähelle kuolemaan.

Rusalkat elävät kuolinvesistöissään, ja niiden tehtävä on seireenien tapaan houkutella laulullaan ja ulkonäöllään nuoria miehiä veteen, jossa rusalka kietoo hiuksensa miehen nilkkojen ympärille ja vetää tämän pinnan alle. Rusalkat voivat kuitenkin nousta öisin vedestä ja kiivetä istumaan läheisiin puihin, laitureille, tai jopa läheisille pelloille tanssimaan. Joidenkin uskomusten mukaan rusalkan hiusten kuivuminen johtaa olennon kuolemaan.

Kuva: Iku-Turso Don Rosan Aku Ankka -tarinassa "Sammon salaisuus"

4. Iku-Turso

Iku-Turso on Kalevalastakin tuttu suomalainen vesihirviö, alkuhirviö ja tautidemoni. Iku olennon nimen edessä viittaa siihen, että se on ollut olemassa maailman luonnista asti. 1500-luvun kirjallisissa kuvauksissa Turso, tai Tursas, kuvataan hämäläiseksi sodanjumalaksi, mutta 1700-luvun lopulla Tursas on mielletty haltiaolennoksi, jollaisia asuu ainakin vedessä, tulessa ja muurahaispesissä.

Vanhoissa runoissa ja loitsuissa Tursaan kuvataan yhtyvän muun muassa Loviattareen, joka synnyttää pakkasen, erilaiset sairaudet, sekä rujon, ramman ja perisokean. Tursaan mainitaan toisinaan yhtyneen myös Iro-neitoon, joka synnyttää Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen, eli Kalevalastakin tutut suomalaiset sankarihahmot.

Kalevalassa Iku-Turso nostaa päänsä Louhen loihtimana merestä, aikeinaan tappaa Kalevan kansa. Väinämöinen kuitenkin estää tämän tarttumalla Iku-Tursoa korvasta, jolloin Iku-Turso lupaa henkensä vastineeksi olla nousematta enää merestä ihmisten kiusaksi.


3. Ningen

Japanissa on viime vuosina uskottu lisääntyvissä määrin Antarktiksella ja Eteläisessä jäämeressä eläviin 20-30 metrisiin, ihmistä muistuttaviin Ningen-olentoihin. Ningeneillä sanotaan olevan usein kädet, joissa on viisi sormea, sekä jalat, tai vaihtoehtoisesti pyrsö tai lonkerot. Niillä sanotaan olevan lumenvalkoinen iho, ja niiden ainoat selkeästi erottuvat piirteet ovat niiden silmät ja suu. Ningenit asuvat vedessä, ja niistä tehdään eniten havaintoja öisin. Toisin kuin muut tämän listan vesihirviöt, Ningenit eivät ole osa japanilaista kansanperinnettä, vaan kyseessä on urbaanilegenda.


Kuva: Pierre Denys de Montfort: Poulpe Colossal attacks a merchant ship, 1810

2. Kraken

Norjan ja Grönlannin lähistöllä majaileva jättiläismäinen mustekala Kraken on varmasti tämän listan tunnetuin vesihirviö. Ensimmäiset tarinat Krakenista ovat peräsin 1100-luvulta. Krakenin sanotaan tekeytyvän saareksi, ja syövän selkäänsä rantautuvat merimiehet. Kraken upotti kokonaisia laivoja kietomalla valtavat lonkeronsa niiden runkojen ja mastojen ympärille, ja vetämällä ne miehistöineen mukanaan pohjaan.

Kraken on tullut tutuksi monista populaarikulttuurin tuotteista, kuten peleistä ja elokuvista, joista tunnetuin on varmaankin Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan toinen osa, Kuolleen miehen kirstu.



1. Qalupalik

Inuiitit uskovat vedessä asuviin ihmisen kaltaisiin olentoihin, qalupalikeihin. Niillä on pitkät hiukset, vihertävä iho, pitkät, terävät kynnet, ja ne haisevat rikiltä. Qalupalikit hyräilevät, ja niiden tulon voi siis kuulla etukäteen. Qalupalikit pukeutuvat inuitien perinteiseen amanutiin, jossa inuitinaiset kantavat lapsiaan. Qalupalikin sanotaan hyppäävän merestä vanhempiensa luota harhailleen lapsen eteen, nappaavan tämän amanutiinsa, ja vievänsä tämän mukanaan veden alle.

Vanhemmat ovatkin käyttäneet qalupalikeja peloitteena lapsilleen samoin, kuin Suomessa lapsia peloteltiin Näkeillä: veden lähelle ei saa mennä valvomatta, tai hirviö vie mennessään. Sitä, miksi qalupalik vie lapsia, ei tiedetä.


Mikä on teidän lempi vesihirviönne?

Instagram

© haamupuheluja. Design by FCD.