Whitechapel Gallery

AVOINNA
Maanantaisin suljettu
Ti-ke 11.00-18.00
To 11.00-21.00
Pe-su 11.00-18.00

Osoite: 77-82 Whitechapel High St, London E1 7QX
Lähimmät metroasemat: Aldgate East, Aldgate

Seuratuimmat YouTubesta #2

Mä julkaisin suunnilleen vuosi sitten Iidan inspiroimana postauksen, jossa esittelin viisi mun suosikki YouTube-kanavaa teille. Tää postaus on jostain syystä roikkunut mun top 5 luetuimmissa postauksissani aina sen julkaisusta asti, ja päätinkin nyt ratsastaa oikein huolella sen suosiolla klikkausten toivossa, ja esitellä teille viisi kanavaa, joita olen alkanut seurata aktiivisemmin vasta edellisen postauksen jälkeen!

Kiirekiirekiire!

Marraskuu mennä humahti kuin jonkinlaisessa sumussa. Oli deadlineja, deadlineja ja vähän lisää deadlineja, ja muutama riittää vielä näin joulukuullekin. Stressitasot ovat pilvissä, mutta onneksi kohta helpottaa ja pääsee lomalle. Pimenevät päivätkin ovat tehokkaasti vieneet mehuja ja tappaneet kuvausinnon, puhumattakaan siitä, ettei valoa kuvata yksinkertaisesti ole. Siispä tämän postauksen kuvat ovat kierrätettyjä!



Meillä on pari viime päivää mennyt joulusiivouksen parissa. Muru on oikein innostunut siivoamisesta ("koska se rentouttaa"), ja meillä on tiskattu, pyykätty, pölytetty mattoja, pesty lattioita ja seiniä ja kiinnitelty jouluvaloja sinne ja tänne. Mä en oo itse mikään jouluihminen, mutta tänä vuonna mulla on vähän sellainen fiilis, että voisin ainakin yrittää.

Helsingin kirjamessujen saalis

Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt kirjamessuilla, mutta tänä vuonna mä pääsin vihdoin kokemaan senkin. Mun kaverilla oli ylimääräisiä vapaalippuja kirjamessuille, ja saatiin Murun kanssa yhdet palkkioksi siitä, että Muru (joka haaveilee ryhtyvänsä opintojen jälkeen kustannustoimittajaksi) luki läpi kyseisen kaverin käsikirjoituksen läpi ja antoi siitä kommentit.

Puhutaan rehellisesti mielenterveydestä.

Lokakuu oli blogin puolella tosi hiljainen. Mä luin kyllä ihmisten postauksia aina, kun niitä tuli vastaan, mutta huolimatta siitä, että mulla oli Blogger vähän väliä nenän edessä auki, en vaan itse saanut sanaakaan tekstiä ulos.

Motivaation puutteesta ei oo kuitenkaan kyse: mä puuhailen blogihommia ihan päivittäin, kirjottelen postauksia luonnoksiin, valokuvailen tai muokkailen kuvia. Mä nautin bloggaamisesta ja haluan tehdä sitä, mutta jokin ton pienen, oranssin napin painamisessa on muuttunut lähes ylivoimaiseksi niin, että valmiin postauksen julkaisun sijaan mä tyydyn tallentamaan sen ja poistumaan Bloggerista kokonaan.

Kesän suosikkikosmetiikka

Oon kesäisin ihan superlaiska meikkaamaan, tai ylipäätänsä turvautumaan mihinkään kosmetiikkaan, kun mun tukkani kuivuu auringossa vartissa, ja mä hikoilen kaikki meikit levälleen ja kosteusvoiteet ihostani ulos sillä sekunnilla, kun avaan oven lähteäkseni pihalle.

Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö mä meikkaisi kesäisin ollenkaan! Mä joudun vaan tekemään tosi paljon kompromisseja rutiinieni suhteen ja miettimään, miten saisin kaiken pysymään sulamatta paikallaan. Tänä kesänä mun meikkipussistani löytyikin muutama ihan lyömätön tuote, jotka pelastivat monet menot viime kesältä, ja nyt esittelen ne teillekin!

Mun ensimmäiset monitehoni

Mä kävin optikolla viimeksi syksyllä 2015, ja näöntarkastuksen jälkeen optikko totesi mulle, että niistä laseista tulee mun viimeiset yksiteholinssini. Ajatus riipaisi vähän, lähinnä mun lompakkoani, mutta kesäksi saatujen töiden vuoksi mun lompakkoni kuiskasi "go for it", ja niinhän mä tein. Ekan palkan saatuani marssin Specsaversille, istuin optikon tuoliin, ja monitehothan sieltä napsahti.

Valkmusan kansallispuisto

Kävin kesäloman päätteeksi Murun ja koirien kanssa Valkmusassa, joka on ollut jo useana kesänä mun bucket listilläni, mutta joka on kuitenkin syystä tai toisesta jäänyt vuodesta toiseen. Mä en ollut käynyt Valkmusassa sitten alakouluaikojen, jolloin meille järjestettiin luokkaretki sinne useampaan otteeseen, joten oli tosi virkistävää lähteä pitkästä aikaa virkistämään muistoja luonnon helmaan.

Kesän 5 kuunnelluinta podcastia

Mä löysin toukokuussa tieni podcastien ihmeelliseen maailmaan, ja oon ollut ihan koukussa siitä asti! En käyttänyt kesän aikana montaakaan tuntia musiikin parissa, vaan uppouduin täysin mielenkiintoisten keskusteluohjelmien pariin - vuosia trendistä myöhässä, hups!

Mä en tiedä, miksen oo aikaisemmin alottanut podcastien kuuntelua, niitä on kuitenkin ollut ilmoilla jo vuosikausia. Jotenkin se on vain jäänyt, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Kuitenkin, koska mun kesä on mennyt podcasteja kuunnellessa, aattelin esitellä teille mun viisi lemppariani kuluneilta kuukausilta!

Museum of London

AVOINNA
Joka päivä 10:00-18:00

Osoite: 150 London Wall, London EC2Y 5HN
Lähimmät metroasemat: Barbican, St. Paul's, Moorgate



Museum of London on nimensä mukaisesti Lontoon kaupunginmuseo, joka sijaitsee aivan Cityn kupeessa, lähellä St. Paul'sin katedraalia, Liverpool Streetin rautatieasemaa, ja roomalaisten rakentamaa kaupungin muuria. Se käsittelee monipuolisesti Lontoon historiaa kivikaudelta nykypäivään. Museon aulassa suoritetaan melko tarkka turvatarkastus metallinpaljastimineen päivineen, kuin lentokentällä konsanaan.

Blogitauko vähän venähti

Otsikkokin sen sanoo: blogitauko, jonka suunnittelin kestävän vain siihen asti, että saan jonkinlaisen rutiinin mun kesätyöhöni, kestikin vahingossa koko työsopimuksen ajan. Alkukesä meni pitkälti työtehtävien opettelussa, ja loppukesää kohden elämä muuttui kiireellisemmäksi ja kiireellisemmäksi koko ajan, kunnes havahduinkin jo siihen, että hei, tänään on mun viimeinen työpäiväni.

Kolme hyvää

Olipa hauska avata Blogger tässä useampi kuukausi sitten ja huomata, että delicious circus -blogin Emmi-Stina oli heittänyt mulle haasteen! Tässä haasteessa tehtävänä on siis listata kunkin aiheen alle kolme hyvää asiaa - kyseessä on siis varsin yksinkertainen, mutta varsinkin tällaiselle suomalaiselle, itsekehua kuin ruttoa karttavalle perustantalle sitäkin vaikeampi haaste!

mekko MORTICIA | viitta MONKI | hattu & aurinkolasit H&M | choker GLITTER

#TBT: Villit ernuvuoteni

Mulla on viime viikkoina ollut tosi nostalginen fiilis. Mä oon käynyt läpi kamalan kasan vanhoja valokuvia, vaihtanut kuulumisia vanhojen kaverien kanssa, ja kuunnellut hurjasti musiikkia, josta tykkäsin kymmenisen vuotta sitten. Tässä postauksessa mä kerron vähän siitä, millaista oli elämä "erilaisena nuorena", eli ernuna, ja näytän teille hurjimpia kuvia vuosien varrelta!

Psst! Jos haluatte tietää, miten näissä kuvissa isossa roolissa esiintyvä meikkilook on syntynyt, YouTuben puolelta löytyvässä How I used to do my makeup -haastevideossa on siihen ohjeet!

Maaliskuusta elokuuhun 2009, ihan ensimmäiset ernulookit.

Kesän 2018 bucket list

Vaikka mulla ei lomaa tänä kesänä olekaan, en aio jäädä töihin-kotiin-nukkumaan-toista -syklin vangiksi, vaan tehdä kesällä mahdollisimman paljon kaikkea kivaa aivan tavalliseen tapaan!

Mutta ensin, koska mä en täällä blogin puolella olekaan vielä kertonut mun kesätöistäni muuten, kuin ohimennen mainiten, aionkin kertoa teille mitä tuun kesän puuhailemaan. Mä nimittäin sain Lontoossa ollessani tietää, että pääsen kesäksi töihin Suomen merimuseolle, tarkemmin sanottuna merikeskus Vellamon yhteydessä sijaitsevalle museohöyrylaiva Tarmolle oppaaksi! Työt jatkuvat näillä näkymin elokuun loppupuolelle asti, ja sen jälkeen mulla on parin viikon "loma" ennen, kuin yliopistolla jatkuu taas opetus.

Millainen bloggaaja olen? 20 kysymystä ja vastausta

Tämä kyseinen haaste tuli mua vastaan sekä Paulan että Iidan blogeissa, ja ajattelin heti, että tässä on haaste, johon munkin on tartuttava, vaikkei mua kukaan tähän missään välissä haastanutkaan! Oon tosi jälkijunassa tän kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö näin?

Punapäät ei pääse taivaaseen

Kesä iski Helsinkiin ihan yllättäen, ja tulevia kesätöitäkin ajatellen päätin, että tukka voisi saada vähän kevyemmän ja kesäisemmän sävyn! Mä olin ennen tätä haaveillut punasesta tukasta jo jonkin aikaa, mutta pysytelly mustassa, koska Muru ei uskonut punaisen sopivan mulle ollenkaan.



Mitä mieltä te olette, onko tää täysin sopimaton mulle, vai oisko mun pitänyt tarttua härkää sarvista ja vaihtaa punaiseen jo aiemmin?

Psst! Onko vika mussa, vai onko Bloggerin kuvanlaatu huonontunut dramaattisesti kaikkien muidenkin blogeissa toukokuun alun aikana?

Ja niin Manta sai lakin

Hyvää vappua! Mä olin eilen Helsingin Kauppatorilla seuraamassa, kun 150-vuotias HYY lakitti Havis Amandan. Torille ja sen lähistölle oli pakkautunut yli 60000 katsojaa! Tungos keskustassa oli sen mukainen, mutta meidän jatkopaikallamme Kaisaniemen puistossa ei onneksi ollut tungosta - kaikki muut taisivat lähteä Ruttopuistoon tai Kaivariin.

Natural History Museum of London

AVOINNA

Joka päivä 10:00-17:50

Osoite: Cromwell Road, London SW7 5BD
Lähimmät metroasemat: South Kensington, Gloucester Road




Kensingtonissa sijaitsevat aivan vierekkäin Victoria & Albert Museum, Science Museum of London, sekä Natural History Museum of London. Museot sijaitsevat aivan Hyde Parkin tuntumassa, ja muita läheisiä nähdävyyksiä ovat muun muassa Royal Albert Hall ja Princess Diana Memorial Fountain.

Musiikkia kevätfiilikseen

Mä rakastan rakastan rakastan tehdä erilaisia soittolistoja eri tilanteisiin, kuten juhlia, matkoja ja vuodenaikoja varten! Erityisesti mä rakastan tehdä soittolistoja keväisin, ja mulla onkin tapana väkertää joka ikinen kevät jonkinlainen soittolista biiseistä, joista mulle tulee keväinen fiilis - viime vuoden soittolistan löydätte täältä!

Tässä seuraavaksi mun soittolistani keväälle 2018!

Hurjat vesihirviöt

Ah, mun lempi puheenaiheeni maailmassa - taruolennot! Viimeksi mä kirjoitin kokonaisen postauksen mun mielestäni mielenkiintoisimmista taruolennoista, ja sainkin mielestäni aikaan melkoisen kattavan listan maalla majailevista olennoista ympäri maailmaa. Maalla majailevia olentoja enemmän mä kuitenkin rakastan vesihirviöitä - maapallosta kuitenkin 70,8% on merien peitossa, jonka lisäksi ovat vielä joet ja järvet, ja maailman meristä vain noin 5% on tutkittu. Pinnan alla voi siis hyvinkin majailla yksi tai useampi seuraavaksi esittelemistäni olennoista!

Yksityiskohta Witold Pruszkowskin maalauksesta "Rusałki" (1877)

5. Rusalka

Rusalka on slaavilaiseen uskomusperinteeseen kuuluva naista muistuttava aave, vesinymfi tai demoni. Rusalkan uskotaan syntyvän, jos nuori nainen kuolee järven tai lammen lähistöllä ennenaikaisesti ja väkivaltaisesti. Samalla tavalla kuolleesta miehestä tulee puolestaan vodjanoi-niminen olento. Rusalka voi syntyä myös esimerkiksi kastamattomasta lapsesta, jonka tämän äiti jättää veden lähelle kuolemaan.

Rusalkat elävät kuolinvesistöissään, ja niiden tehtävä on seireenien tapaan houkutella laulullaan ja ulkonäöllään nuoria miehiä veteen, jossa rusalka kietoo hiuksensa miehen nilkkojen ympärille ja vetää tämän pinnan alle. Rusalkat voivat kuitenkin nousta öisin vedestä ja kiivetä istumaan läheisiin puihin, laitureille, tai jopa läheisille pelloille tanssimaan. Joidenkin uskomusten mukaan rusalkan hiusten kuivuminen johtaa olennon kuolemaan.

Tate Modern

AVOINNA

Su-to: 10:00-18:00
Pe-la: 10:00-22:00

Osoite: Bankside, London SE1 9TG
Lähimmät metroasemat: Blackfriars, Mansion House Underground, Southwark



Tate Modern on suuri modernin taiteen museo Lontoossa. Se on osa Tate-museoketjua, ja se on maailman suosituin modernin taiteen museo yli neljällä miljoonalla vuosittaisella kävijällä.

Kylmä, keväinen Lontoo

Mun jokainen reissuni Lontooseen on ajoittunu syksylle, joten tänkertanen reissuni oli ensimmäinen kerta, kun pääsin näkemään Lontoon keväällä. Sää suosi siinä mielessä, ettei yhtenäkään päivänä satanut, mutta lupaultuihin 15 asteen lämpötiloihin ei kyllä ylletty yhtenäkään päivänä.

Mä lensin Lontooseen tiistai-iltana, kuten mä täällä blogin puolellakin mainitsin. Gatwickin lentokentältä mä hyppäsin junaan London Bridgelle, ja sieltä metrolla Golders Greeniin, jossa me käytiin syömässä. Mä olin niin väsynyt, ettei syömisestä meinannut tulla mitään, ja Millan kämpälle päästyämme mä käväsin suihkussa ja painuin nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Vuosi hiustenkasvatusta takana

13. tammikuuta 2017 mä ajelin mun pääni siiliksi epäonnistuneen värjäysprosessin pääteeksi, ja 17. tammikuuta mä julkaisin mun yhä yhden luetuimmista blogimerkinnöistäni, Hiusteni (tosi) lyhyen historian. Siitä alkoikin armoton kasvatusprosessi, jota mä olen bloginkin puolelle dokumentoinut enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Ensimmäinen päivitys löytyy täältä.
Toinen päivitys löytyy täältä.

Mitä vuodessa on siis tapahtunut?

Tammikuun suosikit

Huh, kuinka tämä vuosi onkaan edennyt vauhdilla! Tammikuu hurahti ohi vauhdilla, ja helmikuutakaan ei ole pahemmin jäljellä - milloin olisikaan parempi aika kurkistaa viime kuun suosikkeihin?

Kuukauden kuunnelluimmat biisit

...olivat tammikuussa Amigo the Devilin One Kind of People, sekä Placebon Slackerbitch.

Pitkä viikonloppu Porissa

Kävin moikkaamassa mun lapsuudenystävää alkuvuodesta! Oli tosi hauska reissu: me nostalgisoitiin emo- ja animemusiikin parissa, nähtiin muita porilaisia kavereita ja leikeltiin paperikuvia Fall Out Boyn Tukholman keikan faniprojektia varten.

Mielenkiintoisimmat taruolennot

Mä oon ihan hassuna myyttisiin olentoihin - se on varmaankin suurin syy siihen, että alun perinkään lähdin opiskelemaan folkloristiikkaa. Merihirviöt, metsänhenget, kummitukset ja saunatontut ovat aina olleet mun kuppini teetä, mikäli tiedätte mitä tarkoitan. Tajusin kuitenkin viime viikolla, etten oo koskaan tullut kirjoitelleeksi näistä, joten nyt on hyvä hetki korjata asia, ja esitellä teille mielenkiintoisimpia taruolentoja.

Kuva: Ulisse Aldrovandi, "Serpentum et draconum historia", 1640

Basiliski (Eurooppa)

Basiliski on eurooppalainen taruolento, joka syntyy, kun seitsemänvuotias kukko munii pyöreän munan Sirius-tähden ollessa taivaalla. Tämän jälkeen rupikonna hautoo munaa, kunnes hirviö kuoriutuu. Siistiä, eikö?

Toisin kuin Harry Potterissa tapaamamme käärmemäinen basiliski, "aito ja alkuperäinen" hirviölisko on todellisuudessa lohikäärmemäinen kukon ja käärmeen sekoitus. Riippuen siitä, mistä kysyy, voi basiliskillä olla myös ihmisen pää, lepakon siivet, tai kultainen kruunu päässä.

Basiliskejä on kahta lajia: toinen tappaa katseellaan, ja toinen polttaa kaiken ympäriltään, ja molempien hengitys tappaa kasvit ja saa kivet murenemaan. Basiliskien on uskottu olevan niin myrkyllisiä, että niiden tappaminen on lähes mahdotonta: jos basiliskin yrittää tappaa, voi olennon myrkky levitä asetta pitkin ihmiseen, ja tappaa tämän välittömästi. Basiliskin voi tappaa vain kukko tai kärppä, joiden uskotaan olevan basiliskien suurimpia vihollisia: kärpät ovat immuuneja basiliskin myrkylle ja katseelle, ja kukon kieku tappaa basiliskin välittömästi.

Lumi, lapsuudenkoti ja lemmikit

Hyvä helmikuun ensimmäistä kaikille! Mä oon viettänyt viimeisen viikon mun kotikaupungissani, ensin muutaman yön mun isäni luona, ja nyt oon ollut muutaman yön mun äitini luona mun lapsuudenkodissani. Pieni irtiotto on tehnyt hyvää, ja nyt kirjoitankin teille pitkästä aikaa vanhan kunnon kuulumispostauksen ennen paluuta normaaliin rytmiin!

Laura Palmer

Mä kävin hakemassa mun kuudennen tatuointini 24. tammikuuta Kotkan R4 Tattoo & Piercingin Temeltä! Kuten mun muutkin tatuoinnit, tämäkin kuva liittyy jollakin tavalla mun lempiasioihini: tällä kertaa mun iholleni pääsivät kulttisarja Twin Peaks sekä mun lempibändini Bastille tän Laura Palmer -tatuoinnin muodossa!





Mun muista tatuoinneistani löytyy kuvia postauksesta "Lävistykset ja tatuoinnit: ennen, nyt ja tulevaisuudessa?"

5 lempibändiäni, joita et ehkä tunne

Mä kuuntelen todella paljon musiikkia laidasta laitaan, lähinnä alternative rockia ja poprockia, mutta myös monia, monia muita genrejä. Mun lempibändeihini on vuosien saatossa livahtanut niinkin suuria nimiä kuin Bastille, Imagine Dragons ja My Chemical Romance, mutta myös paljon pienempiä ja tuntemattomampia bändejä ja artisteja.

Sara kirjoitti viime vuoden puolella postauksen parhaista bändeistä, joista et ole koskaan kuullutkaan, ja osuikin otsikossaan varsin oikeaan: hänen listaamistaan bändeistä en ollut kuullut ikinä. Sain listasta kuitenkin vähäksi aikaa tekemistä itselleni tutustuessani hänen esittelemiinsä bändeihin, ja tästä inspiroituneena haluankin nyt tehdä saman teille! Joten, tässä teille viisi lempibändiäni, joita et ehkä tunne.

Dead Man's Bones

Kuva: Hama Sanders

Dead Man's Bones on Ryan "Baby Goose" Goslingin (kyllä, sen Ryan Goslingin) ja Zach Shieldsin vuonna 2007 perustama indie rock/dark wave -yhtye. Yhtyeen debyyttialbumi, Dead Man's Bones, julkaistiin vuonna 2009, ja vuonna 2011 Gosling on kertonut suunnitelmistaan nauhoittaa uusi albumi, jota ei kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä ole tehty. 12 biisiä pitkä esikoislevy on nauhoitettu yhdessä Silverlaken konservatorion lapsikuoron kanssa.

Dead Man's Bonesin lyriikat ovat syntyneet Goslingin ja Shieldsin yhteisestä rakkaudesta hirviöihin, hautausmaihin ja aaveisiin, ja biisien melodiat tukevat vahvasti tätä teemaa. Musiikki ei missään nimessä ole raskasta, vaan kevyttä, aavemaista, ja täydellistä esitettäväksi lapsikuoron kanssa - kuoron mukanaolo lisää entisestään aavemaista vibaa.

Fun fact! Ennen tän postauksen kirjoittamista mulla ei ollut aavistustakaan, että Baby Goose on Ryan Gosling, hupsista.

Virallinen verkkosivu / Spotify / Youtube

Joulukuun suosikit

Jälleen on aika kuukauden suosikeille! Marraskuussa mulla ei yksinkertaisesti ollut niin montaa asiaa, joista olisin erityisesti nauttinut, että olisin nähnyt tarpeelliseksi tehdä niistä listaa. Joulukuuhun sen sijaan mahtui yhtä jos toista suosikkia, joista saattekin aivan tuota pikaa lukea!

Joulukuun kuunnelluin: Marilyn Manson - You're So Vain

Rikosdokumentit

Mä katsoin joulukuussa aivan älyttömän kasan rikosdokumentteja, kuten Making a Murdererin, joka käsittelee 18 vuotta raiskauksesta syyttömänä vankilassa istuneen miehen ja tämän perheen elämää, sekä uutta oikeudenkäyntiä, jonka johdosta mies joutuu vankilaan murhasta, sekä The Keepersin, joka kertoo katolilaisessa tyttökoulussa opettaneen sisar Cathy Cesnikin murhasta, koulun tyttöihin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta, sekä samaan aikaan tapahtuneista kummallisista asioista, ja niiden kietoutumisesta yhteen. Lisäksi mä katsoin kasan lyhyempiä dokumentteja, sekä useamman sarjan, joiden jokainen jakso kertoo eri rikoksesta.

365 päivää Haamupuheluja

Tänään on mulle henkilökohtaisesti ihan supertärkeä päivä, nimittäin tasan vuosi sitten, 12. tammikuuta vuonna 2017, julkaisin tämän blogin ensimmäisen tekstin! Haamupuheluja täyttää siis tänään vuoden, ja mun kymmenvuotisen blogihistoriani aikana ei yksikään vuosi ole ollut yhtä antoisa kuin kulunut.

Mitä tähän blogivuoteen on mahtanut kuulua?

Kuva postauksesta Oulu marraskuussa, 12.1.2017

Vuonna 2018 lupaan

...huolehtia ensin itsestäni, sitten muista.

...lukea ainakin 12 kirjaa, joita en ole ennen lukenut.

...katsoa vain hyviä telkkarisarjoja.

...opetella valmistamaa ainakin viisi uutta ruokaa.