Vuosi hiustenkasvatusta takana

perjantai 23. helmikuuta 2018



13. tammikuuta 2017 mä ajelin mun pääni siiliksi epäonnistuneen värjäysprosessin pääteeksi, ja 17. tammikuuta mä julkaisin mun yhä yhden luetuimmista blogimerkinnöistäni, Hiusteni (tosi) lyhyen historian. Siitä alkoikin armoton kasvatusprosessi, jota mä olen bloginkin puolelle dokumentoinut enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Ensimmäinen päivitys löytyy täältä.
Toinen päivitys löytyy täältä.
Kolmas päivitys löytyy täältä.

Mitä vuodessa on siis tapahtunut?



Tadaa! En meinaa pystyä käsittämään, kuinka mielettömästi lisää pituutta tälle on tullut vain vuodessa. Mä oon nyt samassa pisteessä, kun olin silloin, kun me alettiin seurustelemaan Murun kanssa, ja siitä alle vuotta myöhemmin mun tukkani olikin jo solisluille asti pitkä - mä en meinaa malttaa odottaa sitä päivää, kun saan hiukset nätisti kiinni, enkä vain puolia tukasta Myy-nutturalle.

Tällä hetkellä tukalla on pituutta 16,5 senttiä, mikä on 10,5 senttiä enemmän, kuin viime kesäkuussa, eli kasvupäivityksessä numero kaksi.

Mitä mieltä olette, huomaako kuvissa eroa? /tsoukki

Tammikuun suosikit

tiistai 20. helmikuuta 2018

Huh, kuinka tämä vuosi onkaan edennyt vauhdilla! Tammikuu hurahti ohi vauhdilla, ja helmikuutakaan ei ole pahemmin jäljellä - milloin olisikaan parempi aika kurkistaa viime kuun suosikkeihin?

Kuukauden kuunnelluimmat biisit

...olivat tammikuussa Amigo the Devilin One Kind of People, sekä Placebon Slackerbitch.






Pitkä viikonloppu Porissa


Kävin moikkaamassa mun lapsuudenystävää alkuvuodesta! Oli tosi hauska reissu: me nostalgisoitiin emo- ja animemusiikin parissa, nähtiin muita porilaisia kavereita ja leikeltiin paperikuvia Fall Out Boyn Tukholman keikan faniprojektia varten.



The Beautiful Poetry of Donald Trump


Tän kirjan mä ostin lokakuussa Oxfordista - mun oli aivan pakko saada se. Ei suinkaan siksi, että kannattaisin Trumpia, vaan siksi, että se on poliittista satiiria parhaimmillaan! The Beautiful Poetry of Donald Trump on kirjallinen runoja, jotka Rob Sears on koonnut kontekstista irrotetuista pätkistä herra presidentin juttuja. Lukaisin tämän läpi tammikuun alussa ja nauroin itseni kipeäksi - mä todella rakastan poliittista satiiria.



Uusi bullet journal -vihko


Muru osti mulle viime kesänä Unkarissa ollessaan Nuunan vihon bujoilua varten, mutta mä "ansaitsin" sen itelleni vasta alkuvuodesta. Tuntui tosi kivalta aloittaa ihan puhtaalta pöydältä nyt, kun tietää, millaista jälkeä mä haluan tehdä ja millaisia juttuja mä haluan seurata ja suunnitella.



Ihonhoitojutut


Mun atooppinen iho ei nauti talvesta ja pakkasista ollenkaan: ei ole montaa viikkoa siitä, kun mun kylmässä vuotavat silmäni kuivattivat mun silmäkulmieni ihon niin, että ne ihan aikuisten oikeasti repesivät. Mulla ei sattunut olemaan silmänympärysvoidetta, joten mä heittäydyin uhkarohkeaksi, ja tökkäsin isot klöntit Mossan Vitamin Cocktail Instant Energy -yövoide/kasvonaamio -yhdistelmää. Missään nimessähän sitä ei ole silmien lähistölle tarkoitettu, mutta hyvin se hoiti hommansa, koska seuraavana aamuna mun silmäkulmat olivat niin huolella kosteutettu, että mun silmäkulmat paranivat seuraavaan iltaan mennessä kivuttomasti.

Kamalasta hajustaan huolimatta Opiatin "In the Sheets" -kahvikuorinta on mun iholle juuri sopivan karkea. Oon aiemmin törmännyt vain sellaisiin kuorintavoiteisiin, jotka ovat pelkkää geeliä parilla hassulla murusella jotain karheaa, joilla olisi tarkoitus saada lika irti kasvoista ja ihohuokosista. Lisäksi tän jälkeen ainakaan mun ei tarvitse laittaa ollenkaan kosteusvoidetta, koska kasvoista jää vähän öljyisen tuntuiset kuoritavoiteen jäljiltä. Tää mun purkki on pelkkä testeri, joten tän jälkeen mun on varmaankin pakko investoida kokonaiseen tuubiin tätä.

Tatuoinnin ottamisen jälkeen mä rasvailin kuvaa Bepanthenilla ensimmäisen viikon, mutta rupien irrottua (ja Bepanthenin loputtua) mun piti hommata uusi kosteusvoide. Hain siis lähikaupasta kaikkein halvimman rasvan, joka ei ollut liian paksua tatuoinnille, ja rakastuin tähän Nivean voiteeseen. Purkki kulkee helposti mukana, levittyy helposti iholle, eikä tuoksu voimakkaasti millekään.

Mossan ja Opiatin tuotteet on saatu.



Matthew Santoron Youtube-kanava


Matthewin video pomppasi tammikuun lopulla mun suositeltuihin videoihini Youtuben etusivulla, ja koska videon aiheena olivat naissarjamurhaajat, joiden olemassaolosta en tiennyt, oli mun pakko kurkistaa kanava. Mä ahminkin yhdeltä istumalta soittolistallisen Matthewin top-listoja. Vaikka mun näkemäni videon aiheena olivatkin sarjamurhaajat, on kanavan sisältö todella kevyttä katseltavaa, eikä suurimmaksi osaksi liity millään tavalla pelottaviin asioihin - uusimpiin latauksiin kuuluu muun muassa 10 faktaa, jotka tekevät sinut iloiseksi.

Matthewin kanavan löydät täältä, jos olet kiinnostunut kurkkaamaan itse.



Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä:

Vinyylisoitin


Muru osti pitkään himoitsemansa vinyylisoittimen meille, ja kyllä mun on pakko myöntää, että olin itekin aika täpinöissäni siitä. Ostin viime kesänä maailman kauneimman levyn, jota pääsin kuuntelemaan nyt ensi kertaa, ja kyllä vinyylissä on ihan oma fiiliksensä verrattuna digitaaliseen suoratoistomusiikkiin Spotifysta.

Tässä olivat mun suosikkini! Millaisia suosikkeja teillä oli viime kuussa?


psst! Joko olet lukenut nämä?

Maailman helpoin pestopasta

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Mä saan säännöllisesti ruoka-avustuksia mun mummoltani, ja tälläkin hetkellä meidän kaapista löytyy melkein neljä kiloa erilaisia makaroneja ja pastoja. Koska pastaan lisukkeena kyllästyy varsin nopeasti, piti mun alkaa soveltamaan, jotta saataisiin joskus meidän varastot tyhjemmiksi.

Mä löysin Pinterestistä muutaman mielenkiintoisen reseptin, mutta koska meidän jääkaapista löytyi bloggaajien pikkujoulujen goodiebagista saatu Urtekramin vegaaninen ja orgaaninen pesto, päädyin tekemään pestopastaa! Tämä maistui jopa meidän pestoa inhoavalle Murulle, joten jaan teille nyt ohjeen tähän. Tää oli super helppo ja nopea tehdä: koko prosessiin meni alle vartti.



Pestopastaan tarvitset

- Spagettia nälän mukaan
- Kirsikkatomaatteja oman maun mukaan
- Kourallinen pähkinöitä
- Pestoa
- Hippusellinen suola



Spagetti keitetään paketin ohjeen mukaan ja valutetaan. Paistinpannu laitetaan levylle lämpenemään, ja pannun ollessa kuuma, kaivetaan purkista oman maun mukaan pestoa pannulle, ja lisätään 1-2 ruokalusikallista vettä. Päälle heitetään tomaatit ja pähkinät, pyöritellään hetken aikaa pannulla, ja lisätään spagetti kastikkeen päälle. Spagettia pyöritellään pannulla kunnes kaikki spagetit ovat peston peitossa. Kaada lautaselle ja ripottele halutessasi päälle juustoa.

Tomaattien ja pähkinöiden lisäksi/tilalla voi käyttää oman maun ja mieltymysten mukaan muutakin. Mä käytin tässä omassa pastassani suolapähkinöitä, joten en lisännyt erikseen suolaa.

Musiikkia ystävänpäivään

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ystävänpäivä kolkuttaa jo ovella, ja mulla ei ole vieläkään Murulle mitään lahjaa. Kuten ei ollut viime vuonnakaan. Eikä sitäkään edeltävänä. Mä olen maailman huonoin keksimään minkäänlaisia lahjoja kenellekään, mutta onneksi aina voi heittäytyä ihan täysillä retrofiilikseen, ja väsätä toiselle soittolistan!

Mä olen näitä tällaisia väsännyt Murulle meidän yhdessäolon aikana neljä, ja näin ystävänpäivän lähestyessä mä päätin jakaa teillekin vähän sisäpiirin tietoa siitä, millaisia kappaleita mun soittolistoilleni onkaan eksynyt! Genret ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä, joten uskoisin, että seuraavaksi listatuista biiseistä löytyy itse kullekin jotain mieluista kuunneltavaa, jolla saada itsensä ja mielitiettynsä ystävänpäiväfiiliksiin!

musiikki soittolista ystävänpäivä kitara kitaristi
















Mielenkiintoisimmat taruolennot

tiistai 6. helmikuuta 2018

Mä oon ihan hassuna myyttisiin olentoihin - se on varmaankin suurin syy siihen, että alun perinkään lähdin opiskelemaan folkloristiikkaa. Merihirviöt, metsänhenget, kummitukset ja saunatontut ovat aina olleet mun kuppini teetä, mikäli tiedätte mitä tarkoitan. Tajusin kuitenkin viime viikolla, etten oo koskaan tullut kirjoitelleeksi näistä, joten nyt on hyvä hetki korjata asia, ja esitellä teille mielenkiintoisimpia taruolentoja.


Kuva: Ulisse Aldrovandi, "Serpentum et draconum historia", 1640

Basiliski (Eurooppa)

Basiliski on eurooppalainen taruolento, joka syntyy, kun seitsemänvuotias kukko munii pyöreän munan Sirius-tähden ollessa taivaalla. Tämän jälkeen rupikonna hautoo munaa, kunnes hirviö kuoriutuu. Siistiä, eikö?

Toisin kuin Harry Potterissa tapaamamme käärmemäinen basiliski, "aito ja alkuperäinen" hirviölisko on todellisuudessa lohikäärmemäinen kukon ja käärmeen sekoitus. Riippuen siitä, mistä kysyy, voi basiliskillä olla myös ihmisen pää, lepakon siivet, tai kultainen kruunu päässä.

Basiliskejä on kahta lajia: toinen tappaa katseellaan, ja toinen polttaa kaiken ympäriltään, ja molempien hengitys tappaa kasvit ja saa kivet murenemaan. Basiliskien on uskottu olevan niin myrkyllisiä, että niiden tappaminen on lähes mahdotonta: jos basiliskin yrittää tappaa, voi olennon myrkky levitä asetta pitkin ihmiseen, ja tappaa tämän välittömästi. Basiliskin voi tappaa vain kukko tai kärppä, joiden uskotaan olevan basiliskien suurimpia vihollisia: kärpät ovat immuuneja basiliskin myrkylle ja katseelle, ja kukon kieku tappaa basiliskin välittömästi.

Kuva Kôji Shiraishin elokuvasta "Kuchisake-onna", 2007

Kuchisake onna (Japani)

Kuchisake onna, eli "viillettysuinen nainen" ("slit-mouthed woman") on japanilainen taruolento, jonka uskotaan juontavan juurensa edo-kauden (1603-1868) Japanista, ja joka on 1970-luvulla noussut uudelleen pintaan Japanissa urbaanilegendan muodossa.

Kuchisake onnan uskotaan olevan nainen, jonka mustasukkainen samurai-aviomies saa kiinni pettämisestä, ja rankaisee tätä viiltämällä tämän kasvot auki molemmista suupielistä katanalla. Nainen kuolee saamiinsa vammoihin, ja palaa kostamaan pahantahtoisena henkenä. Kuchisake onna lähestyy mahdollista uhriaan kadulla, kasvoillaan Japanissa yleisessä käytössä oleva kirurginmaski, ja kysyy tältä, onko hän tämän mielestä kaunis. Jos naiselle vastaa kyllä, tämä riisuu maskinsa ja kysyy uudestaan. Jos tähän vastaa uudestaan kyllä, viiltää kuchisake onna uhrinsa kasvot, tehden tästä näköisensä. Jos tälle taas vastaa ei, kuchisake onna kävelee pois, mutta seuraa uhriaan tämän kotiin ja tappaa tämän samana yönä. Kuchisake onnaa on mahdollista hämätä antamalla epämääräisiä vastauksia, kuten "ehkä", tai toistamalla tälle saman kysymyksen. Jotkut ovat heittäneet kuchisake onnalle hedelmiä tai karkkeja hämäykseksi päästäkseen juoksemaan pakoon.

On sanottu, että vuonna 1979 kuchisake onnasta tehtiin lukuisia silminnäkijähavaintoja pitkin Nagasakin aluetta, ja tiedon levitessä muualle Japaniin, syntyi paikoitellen suurikin paniikki: joissakin kaupungeissa oppilaat eivät koulupäivien päätteeksi saanut kulkea yksin kotiin, vaan heidän oli turvallisuutensa vuoksi liikuttava opettajan saattamissa ryhmissä. Tuoreimmat havainnot ovat Etelä-Koreasta vuodelta 2004, jossa punainen kirurginmaski kasvoillaan liikkuvan naisen on kerrottu jahtaavan lapsia.


Kuva NBC:n TV-sarja Grimmin 3. kauden 14. jaksosta "Mommy Dearest"

Aswang (Filippiinit)

Aswang, Tik-Tik, tai Wak-Wak on filippiiniläinen muodonmuuttaja, joka näyttää päiväsaikaan tavalliselta ihmiseltä, mutta joka metsästää öisin metsään eksyneitä kyläläisiä ravinnokseen suuren koiran, lepakon, kissan, villisian tai korpin hahmossa. Aswangin lempiruokaa ovat sydämet, maksat ja pienet lapset, mutta niiden suurinta herkkua ovat syntymättömät sikiöt, jotka nämä vievät äitiensä kohduista pitkillä kielillään äitien nukkuessa kotonaan. Aswangit

Aswangit ovat monella tavalla vampyyrin kaltaisia: ne karttavat valkosipulia, ja ne voidaan tappaa pyhällä vedellä, suolalla, ja uskonnollisilla esineillä. Päivänvalo ei kuitenkaan vahingoita niitä, ja ne voivat elää kyläläisten keskellä aivan tavallista elämää. Aswangin erottaa tavallisesta ihmisestä siten, että kuvat heijastuvat ylösalaisin aswangien silmistä. Ihminen voi mennä naimisiin aswangin kanssa, mutta tämä tarkoittaa sitä, että hääyönä puolisostakin tulee aswang.

Legendat aswangeista ovat melko tuoreita: espanjalaisten siirtomaaisäntien uskotaan keksineen ne 1500-luvulla pelokkeeksi pitämään paikalliset kurissa - mikä sen tehokkaampaa, kuin kertoa, että kylän laitamilla asuu ihmissyöjähirviöitä? Aswangit ovat vielä nykyäänkin pelätyimpiä taruolentoja Filippiineillä, erityisesti Visayasin alueella.

Kuva Supermassive Gamesin ja Sony Interactive Entertainmentin PS4-pelistä "Until Dawn"

Wendigo (USA/Kanada)

Wendigo on Pohjois-Amerikan algonkin-kansojen tuntema hirviö, joka metsästää ihmisiä ravinnokseen pohjoisen metsissä. Wendigot ovat syntyneet nälänhädästä, joka on pakottanut ihmiset kannibalismiin: ihminen, joka syö toisen ihmisen lihaa, tuomitaan elämään ikuisesti wendigona. Wendigot voivat myös hallita säätä ja tuoda pimeyden ennenaikaisesti. Wendigo-myytti on elänyt vahvana vielä 1950-luvulla.

Wendigot kuvataan usein iholtaan mustina, karvan peittäminä luurangonlaihoina ihmistä muistuttavina otuksina, jonka silmät ovat kirkkaan punaiset. Sen ääni on kimeä, ja wendigo voi jahdata uhriaan tuntikausia, ajaen tämän lopulta hulluksi.

Wendigo-legendan mukaan on nimetty psykiatrinen sairaus, wendigo-psykoosi, jonka oireistoon kuuluu muun muassa unettomuus, anoreksian kaltaiset oireet, ja himo syödä ihmislihaa.

Tässä olivat neljä mun mielestäni mielenkiintoisinta taruolentoa! Mikä on mielenkiintoisin olento, jonka te tiedätte?

Lumi, lapsuudenkoti ja lemmikit

torstai 1. helmikuuta 2018



Hyvä helmikuun ensimmäistä kaikille! Mä oon viettänyt viimeisen viikon mun kotikaupungissani, ensin muutaman yön mun isäni luona, ja nyt oon ollut muutaman yön mun äitini luona mun lapsuudenkodissani. Pieni irtiotto on tehnyt hyvää, ja nyt kirjoitankin teille pitkästä aikaa vanhan kunnon kuulumispostauksen ennen paluuta normaaliin rytmiin!

Tänne Etelä-Suomeen satoi jälleen lunta muutama päivä sitten, ja ihme ja kumma, se on pysynyt maassa tosi hyvin. Helsingissä on kuulemma ollut koko päivän aivan mahdoton lumikaaos, joka on pikkuhiljaa valumassa tänne Kotkaankin päin: ulkona tulee lunta tälläkin hetkellä, ja tunti sitten mun täytyi laittaa ikkuna kiinni, kun kylmä viima alkoi ulista nurkissa, ja Peeta ryömi peiton alle mun seuraksi.



Elämänrytmi täällä on ihan erilainen kuin Helsingissä, ja viime päivät ovatkin kuluneet blogijuttujen parissa, koirien kanssa leikkiessä ja äidin kanssa Buzzia pelaillessa. Edellisessä postauksessa esittelemäni tatuointikin on ehtinyt parantumaan jo melkein kokonaan - ruvet ovat tulleet ja menneet, ja kutina on jo loppunut. Oon aloitellut yhden museologian kirjan lueskeluakin täällä ollessani, ja Helsinkiin päästyäni pitää ottaa asiakseni käydä kirjastossa hakemassa loputkin.



Vuosi on siis alkanut kaikin tavoin rauhallisissa merkeissä. Oon luonnostellut ja suunnitellut toistakymmentä blogimerkintää, joita aion alkaa julkaisemaan kahdesti viikossa ensi tiistaista alkaen - mä yritän saada julkaistua jotain joka tiistai ja perjantai, plus/miinus päivä tai kaksi. Tänä vuonna mä viimein opin ajankäytön hallintaa!



Miten teidän vuotenne on alkanut?

Laura Palmer

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

tatuointi laura palmer twin peaks bastille lyriikat laulun sanat laulunsanat smaug lohikäärme hobitti kirja fandom fandomtatuointi fanitatuointi bändi

Mä kävin hakemassa mun kuudennen tatuointini 24. tammikuuta Kotkan R4 Tattoo & Piercingin Temeltä! Kuten mun muutkin tatuoinnit, tämäkin kuva liittyy jollakin tavalla mun lempiasioihini: tällä kertaa mun iholleni pääsivät kulttisarja Twin Peaks sekä mun lempibändini Bastille tän Laura Palmer -tatuoinnin muodossa!



tatuointi laura palmer twin peaks bastille lyriikat laulun sanat laulunsanat smaug lohikäärme hobitti kirja fandom fandomtatuointi fanitatuointi bändi

Mun muista tatuoinneistani löytyy kuvia postauksesta "Lävistykset ja tatuoinnit: ennen, nyt ja tulevaisuudessa?"

5 lempibändiäni, joita et ehkä tunne

lauantai 20. tammikuuta 2018

Mä kuuntelen todella paljon musiikkia laidasta laitaan, lähinnä alternative rockia ja poprockia, mutta myös monia, monia muita genrejä. Mun lempibändeihini on vuosien saatossa livahtanut niinkin suuria nimiä kuin Bastille, Imagine Dragons ja My Chemical Romance, mutta myös paljon pienempiä ja tuntemattomampia bändejä ja artisteja.

Sara kirjoitti viime vuoden puolella postauksen parhaista bändeistä, joista et ole koskaan kuullutkaan, ja osuikin otsikossaan varsin oikeaan: hänen listaamistaan bändeistä en ollut kuullut ikinä. Sain listasta kuitenkin vähäksi aikaa tekemistä itselleni tutustuessani hänen esittelemiinsä bändeihin, ja tästä inspiroituneena haluankin nyt tehdä saman teille! Joten, tässä teille viisi lempibändiäni, joita et ehkä tunne.

Dead Man's Bones

Kuva: Hama Sanders
Dead Man's Bones on Ryan "Baby Goose" Goslingin (kyllä, sen Ryan Goslingin) ja Zach Shieldsin vuonna 2007 perustama indie rock/dark wave -yhtye. Yhtyeen debyyttialbumi, Dead Man's Bones, julkaistiin vuonna 2009, ja vuonna 2011 Gosling on kertonut suunnitelmistaan nauhoittaa uusi albumi, jota ei kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä ole tehty. 12 biisiä pitkä esikoislevy on nauhoitettu yhdessä Silverlaken konservatorion lapsikuoron kanssa.

Dead Man's Bonesin lyriikat ovat syntyneet Goslingin ja Shieldsin yhteisestä rakkaudesta hirviöihin, hautausmaihin ja aaveisiin, ja biisien melodiat tukevat vahvasti tätä teemaa. Musiikki ei missään nimessä ole raskasta, vaan kevyttä, aavemaista, ja täydellistä esitettäväksi lapsikuoron kanssa - kuoron mukanaolo lisää entisestään aavemaista vibaa.

Fun fact! Ennen tän postauksen kirjoittamista mulla ei ollut aavistustakaan, että Baby Goose on Ryan Gosling, hupsista.

Virallinen verkkosivu / Spotify / Youtube



Amigo The Devil

Kuva: Mike Dunn
Vuonna 2010 ensimmäisen EP:nsä, Manimalsin, julkaissut Danny K., eli Amigo the Devil on floridalainen murhafolkkia soittava artisti, joka kappaleet ovat saaneet inspiraationsa muun muassa kuuluisista sarjamurhaajista ja parisuhdeväkivallasta. Toisin kuin tästä voisi päätellä, ovat kappaleet kevyitä ja mustalla humorilla höystettyjä. Musiikki on akustista, ja monessa kappaleessa soi banjo, joka tuo mukanaan aivan omanlaisensa silauksen biiseihin.

Amigo the Devil on julkaissut kolme EP:tä ja yhden singlen, joista viimeisin, Decompositions, on julkaistu vuonna 2015.

Virallinen verkkosivu / Facebook / Instagram



Jukebox the Ghost

Kuva: Shervin Lainez
Queenista runsaasti vaikutteita saanut kolmehenkinen pop-rock -bändi Jukebox the Ghost on perustettu 2004, ja heidän ensimmäinen albuminsa, Let Live & Let Ghosts julkaistiin vuonna 2008. Tällä hetkellä kolmikko työskentelee maaliskuussa 2018 julkaistavan albuminsa Off To The Racesin parissa, joka on yhtyeen ensimmäinen albumi neljään vuoteen.

Jukebox the Ghostin musiikki on poppia sen puhtaimmassa muodossa, ja albumit ovat täydellisiä sekoituksia hilpeitä renkutuksia ja hempeitä rakkauslauluja.

JTG:n mä olen maininnut blogin puolella kerran aiemminkin, nimittäin lokakuun suosikeissa!

Virallinen verkkosivu / Spotify / Facebook



Days N' Daze

Kuva: CM Photography
Days N' Daze on nelihenkinen folkpunk-bändi, jolla on ehdottomasti uniikein soundi, johon olen eläissäni törmännyt: aggressiivista laulua säestää muun muassa trumpetti, banjo, pesusoikkobasso, ukulele ja pyykkilauta. Jäsenet ovat itse kutsuneet musiikkigenreään nimellä trashgrass. Yhtye on perustettu vuonna 2008 ja se on julkaissut seitsemän albumia, joista viimeisimmän vuonna 2017.

Days N' Daze on yhteiskunnallisesti kantaaottava bändi, jonka biisien teemat pyörivät ympäristö- ja yhteiskunnallisten ongelmien ja anarkian, sekä ahdistuksen ja biletyksen ympärillä.

Bandcamp-sivu / Spotify / Facebook



Jonathan Young

Kuva: YouTube
Jonathan Young on tunnettu ehkä parhaiten hänen Disney-biiseistä tekemistään metalli-covereista, joita hän on ladannut Youtube-kanavalleen vuodesta 2014.

Kuka olisi uskonut, että Disney voisi kuulostaa hyvältä heavy metalina? En minä ainakaan. Olin aluksi aivan varma, että Young tulee pilaamaan mun lapsuuteni aivan kokonaan, mutta toisin kävi! Mä päädyin rakastumaan aivan sokeasti, ja jotkut coverit ovat ehkä jopa parempia kuin alkuperäiset.

Disneyn lisäksi Young on coveroinut muun muassa anime-sarjojen alkutunnareita, sekä pop-bändien hittejä.

Virallinen verkkosivu / Spotify / Youtube



Tässä muutama tuntemattomampi esiintyjä mun Apple Music -kirjastostani! Oliko mikään näistä teille ennestään tuttuja, vai tulivatko nämä esiintyjät teille aivan puskista?

Mitä ei-niin-tunnettuja bändejä/artisteja te kuuntelette?

Joulukuun suosikit

tiistai 16. tammikuuta 2018

Jälleen on aika kuukauden suosikeille! Marraskuussa mulla ei yksinkertaisesti ollut niin montaa asiaa, joista olisin erityisesti nauttinut, että olisin nähnyt tarpeelliseksi tehdä niistä listaa. Joulukuuhun sen sijaan mahtui yhtä jos toista suosikkia, joista saattekin aivan tuota pikaa lukea!


Joulukuun kuunnelluin: Marilyn Manson - You're So Vain


rikosdokumentit dokumenttisarjat netflix sarjat tv-sarjat tv-sarja dokumentti rikos rikosdokumentti


Rikosdokumentit

Mä katsoin joulukuussa aivan älyttömän kasan rikosdokumentteja, kuten Making a Murdererin, joka käsittelee 18 vuotta raiskauksesta syyttömänä vankilassa istuneen miehen ja tämän perheen elämää, sekä uutta oikeudenkäyntiä, jonka johdosta mies joutuu vankilaan murhasta, sekä The Keepersin, joka kertoo katolilaisessa tyttökoulussa opettaneen sisar Cathy Cesnikin murhasta, koulun tyttöihin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta, sekä samaan aikaan tapahtuneista kummallisista asioista, ja niiden kietoutumisesta yhteen. Lisäksi mä katsoin kasan lyhyempiä dokumentteja, sekä useamman sarjan, joiden jokainen jakso kertoo eri rikoksesta.

netflix stranger things
Kuva: Netflix

Stranger Things

Istuin jouluaaton ja -päivän liimaantuneena koneelleni, sillä maratoonasin yhdellä istumalla molemmat tuotantokaudet tätä Netflixin hittisarjaa. Mä en käsitä, miten en oo aiemmin katsonut tätä, koska tää oli aivan mielettömän hyvä sarja! Lämpimät suositukset kaikille, jotka eivät sitä ole vielä nähneet. Kaikki ihanat 80-luvun leffareferenssit, uskomattoman hyvä soundtrack ja mulle ah-niin-rakas kasariestetiikka - tässä sarjassa ei ole mitään vihattavaa!

organic shop body desserts caramel cappuccino firming body cream vartalovoide vartalo voide kiinteyttävä

Organic Shopin Body Desserts Caramel Cappuccino -vartalovoide

Sain synttärilahjaksi mun serkuiltani tämän Organic Shopin vartalovoiteen, ja Muru sai Organic Shopin Body Desserts Tropical Mix -vartalonkuorinnan, jotka me korkattiin yhdessä joulukuun alussa. Vartalovoiteessa on tosi voimakas, mutta pehmeä ja miellyttävä karamellin ja cappuccinon tuoksu, joka ei kuitenkaan ole mun mielestä mitenkään imelä. Etenkin tuon kuorintavoiteen kanssa käytettynä mun iho oli pehmeä kuin vauvan pylly monen päivän ajan!


muistikirja muisti kirja lehtiö kansio tiger tarrat blogi suunnittelu blogisuunnittelu suunnittelua suunnitelma

Blogitekstien suunnittelu

Muru osti mulle Tigeristä ihan oman kansion blogitekstien suunnittelua varten, ja muutamalla supersöpöllä tarralla onnistuin saamaan siihen rakastamani tumblr-teini -lookin. Tää kansio onkin ollut tosi ahkerassa käytössä koko joulukuun ja tän kuun alun, ja mulla on jo sivukaupalla suunnitelmia, ajatuskarttoja ja luonnoksia odottamassa tänne asti pääsyä!

urtekram repairing shampoo rakennepaikkaava vegaani eläinkokeeton pesuaine nordic berries orgaaninen

Urtekramin Nordic Berries Repairing Shampoo

Osallistuin joulukuun alussa Sofian ja Niinan järjestämiin bloggaajien pikkujouluihin, joista meille lähti mukaan valtava määrä pikkujoulujen sponsorien tuotteita ja näytepakkauksia goodie bagien muodossa, eli hei, tämä tuote on saatu! Enpä koskaan uskonut voivani sanoa näin, haha.

Yhdestä pussista löytyi tämä Urtekramin shampoo, joka mulla onkin ollut käytössä joka ikisessä pesussa sen jälkeen. Tää tuoksuu aivan käsittämättömän hyvälle, puhdistaa hiukset tosi tehokkaasti ja jättää ne ihanan silkkisiksi ja pehmeiksi. Ainoa miinus on shampoon levittyvyydessä, musta tuntuu että tätä saa kaataa litra kaupalla päähän ennen kuin se riittää koko päähän. Tästä tuli kyllä kerta heitolla mun lempparishampoo, ja isot plussat tulevat shampoon vegaanisuudesta ja eläinkokeettomuudesta.


holo rainbow kynsilakka essence kosmetiikka kauneus kauneudenhoito puuteri matta mattapuuteri kivipuuteri


Essencen Holo Rainbow -kynsilakka ja All About Matt! -puuteri

Mä oon kauan haaveillut holo-kynsilakoista, eli holografisia hileitä sisältävistä lakoista. En kuitenkaan ollut koskaan nähnyt moisia lakkoja kenenkään kynsissä livenä, joten Essencen kynsilakka oli erinomainen testikappale! Mä päädyin rakastumaan tähän suloiseen, vaaleanpunaiseen taittuvaan kynsilakkaan, ja päädyin pitämään sitä kynsissäni peräti kolme viikkoa - normaalisti mä saatan vaihtaa kynsilakkaa kolmekin kertaa päivässä. Meikkisienellä taputtelemalla sai helposti tosi kauniin ja peittävän kerroksen hileitä kynnelle, ja tavalliseen tapaan siveltimellä sai levitettyä kauniin, kimaltelevan pinnan tavallisen kynsilakan päälle.

Toinen mun meikkisuosikeistani on Essencen väritön mattapuuteri, enkä mä todellakaan aio palata tästä enää entisiin puutereihin! Tää on aivan mielettömän riittoisa, tekee ihosta mattapintaisen todella tehokkaasti, ja levittyy kuin unelma. Mun lompakkoni on siis virallisesti pelastettu, kun en enää tarvitse eri puutereita jokaiselle vuodenajalle ja niiden tuomille ihon sävyille.

Löytyikö tästä teille tuttuja juttuja, omia suosikkejanne, tai kenties inhokkejanne?

365 päivää Haamupuheluja

perjantai 12. tammikuuta 2018

Tänään on mulle henkilökohtaisesti ihan supertärkeä päivä, nimittäin tasan vuosi sitten, 12. tammikuuta vuonna 2017, julkaisin tämän blogin ensimmäisen tekstin! Haamupuheluja täyttää siis tänään vuoden, ja mun kymmenvuotisen blogihistoriani aikana ei yksikään vuosi ole ollut yhtä antoisa kuin kulunut.

Mitä tähän blogivuoteen on mahtanut kuulua?
oulu suomi oulun kirkko tuomiokirkko kotimaanmatkailu matkailu matkustaminen
Kuva postauksesta Oulu marraskuussa, 12.1.2017

Mikä ihmisiä on kiinnostanut?

Tämä postaus on numero 59. Ensimmäinen postaukseni, Oulu marraskuussa, on uudelleenpostaus edellisestä blogistani, ja on tämän vuoden aikana kerännyt itselleen 172 katselukertaa.

Vuoden luetuin postaus, Myyttiset mielenterveysongelmat, on puolestaan kerännyt 505 katselukertaa, ja toiselle sijalle sijoittunut keikkaraportti Marilyn Mansonin jäähallikeikalta 263 katselukertaa. Kolmossijalla roikkuu mun pääainettani käsittelevä postaukseni Ai sä opiskelet MITÄ? 243 katselukerralla.

20 postausta ovat jääneet alle sadan katselukerran. Videopostaukset eivät ole olleet erityisen suosittuja - sen sijaan kulttuuriaiheet ja suosikkipostaukset ovat kiinnostaneet ihmisiä.

Mitään ihmeellisiä lukujahan nämä eivät varmasti monelle bloggaajalle ole, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä vuosi on ollut menestyksekäs. Sitä paitsi, pohjalta pääsee vain ylös päin; ehkä ensi vuonna joku postaus rikkoo sen maagisen neljän luvun rajan?

kahvi aamukahvi kahvikuppi kevätmasennus masennus mielenterveys mielenterveysongelmat h&m kuvasto vaatekuvasto sotku
Kuva postauksesta Mulla on ikävä, 11.5.2017

Blogi muutamana lukuna

Vuoden aikana Haamupuheluja on kerännyt yhteensä 21 seuraajaa Bloggerissa, 4 seuraajaa Bloglovin'issa, ja 35 tykkääjää blogin Facebook-sivuilla.

Bloggerin oman laskimen mukaan 15497 katselukertaa. Elokuun alussa asentamani Google Analytics on puolestaan kerännyt tälle puolelle vuodelle 659 uniikkia kävijää, joista 17,2% eli 137 ovat palaavia. Istuntoja tällä puolella vuodella on 1986 ja sivuja per istunto on 3,29. Sivun katseluita on 6542. Välitön poistuminen prosesseista puolestaan on 39,83%.

Eniten katseluja blogiin kertyi joulukuussa (2722 kappaletta), ja Googlen kautta blogiini on tullut 139 katselukertaa.

Kommentteja on vuoden aikana tullut 121 kappaletta, kiitos teille kaikille niistä! Käytetyin tunniste tänä vuonna on ollut lifestyle, jonka alle on listattu 23 postausta. Olen ladannut Bloggeriin 574 kuvaa.

Lisäksi kävin yhdessä (1) blogimiitissä, jossa tapasin 14 mitä erilaisinta bloggaajaa (moikka vaan!)

helsinki pride pride-kulkue lgbt+ ihmisoikeudet homoseksuaalisuus seksuaalivähemmistö vähemmistö lgbt sukupuolivähemmistö sateenkaari sateenkaarilippu gaypride
Kuva postauksesta Helsinki Pride 2017, 2.7.2017

Vähän tylsää blogihistoriaa

Mä aloitin blogin pitämisen elokuussa vuonna 2008, ihan vaan koska kaikki muutkin tekivät silloin niin - blogit olivat 2000- ja 2010-lukujen taitteessa Se Juttu, ja kaikilla oli blogi. Mun ensimmäisellä blogillani, Strawberry Vomit -nimisellä online-päiväkirjalla, oli aikanaan 56 lukijaa: siihen aikaan oli todella helppo löytää itselleen isokin lukijakunta, koska kaikki lukivat blogeja.

Vajaan vuoden jälkeen mä kyllästyin kirjoittamaan elämäni negatiivisista puolista anonyymisti, ja perustin vuoden 2009 puolella blogin, jonka nimi on jo vuosia sitten unohtunut. Vuonna 2013 tämä blogi sai jäädä taakse, ja vuoden 2013 syksyllä perustin Marraskuulapsi-nimisen blogin. Kahden vuoden jälkeen päätin, ettei suomeksi kirjoittaminen ole mua varten, ja talvella 2015 aloin kirjoittaa englanniksi Dear November -blogia, jonka kautta osa teistäkin on tänne eksynyt.  Englanti ei kuitenkaan loppuviimein napannut, ja pitkän kriiseilyn jälkeen Haamupuheluja sai alkunsa.

Oon ollut supertyytyväinen päätökseeni aloittaa alusta puhtaalta pöydältä, sillä uuden blogin syntymisen myötä mä pysähdyin miettimään, mistä mä loppuviimein haluan kirjoittaa. Oon aina kirjoitellut enemmän fiilispohjalta, puhunut niitä näitä, ja tyytynyt toisinaan jopa ala-arvoiseen laatuun. Mä sain silloin helposti yli sata postausta vuodessa, mutta lukijat ovat jääneet alle kymmeneen, kommentteja ei tullut nimeksikään, ja sivun katselukerrat jäivät kuukaudessa alle viiden sadan.

Tällä hetkellä mä yritän panostaa tekstien määrän sijasta laatuun: yritän keskittyä kirjoittelemaan asioista, joista mä oikeasti haluan kirjoittaa, ja teen vain niitä blogihaasteita ja vastaavia postauksia, joita oikeasti pidän mielenkiintoisina ja hauskoina. Lisäksi oon luopunut oikeastaan kokonaan kännykällä kuvailusta, koska pidän myös kuvien laatua tärkeänä kokonaisuuden kannalta.

Tulevan blogivuoden tavoitteenani on opetella tekstinsuunnittelua ja ennakointia, eli suunnitella ja kirjoittaa tekstejä jo etukäteen. Tällä mä pyrin nostamaan mun postausmääräni noin neljästä postauksesta kuukaudessa kahdeksaan.

oxford englanti matkailu matkustus matkustaminen lontoo englanninmatka
Kuva postauksesta Englannin matka kuvina, 3.11.2017

Mitä tästä opimme (ja pari vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle)

  • Rajaa blogisi aihealue. Ihan oikeasti. Näin saat varmemmin blogillesi lukijakunnan, jotka oikeasti tulevat lukemaan sun blogia kerran toisensa jälkeen, eivätkä jää vain roikkumaan uuden heitä kiinnostavan postauksen toivossa, joka saattaa jäädä kokonaan tulematta. Lisäksi lukijoiden sitouttaminen on helpompaa, kun blogin aihealue on rajattu, ja blogitekstit kulkevat kivasti käsi kädessä.
  • Valitse aihealueeksesi sellainen, josta sulla riittää kirjoitettavaa. Ei kannata alkaa pitää esimerkiksi matkablogia jos ei ikinä käy missään, tai ruokablogia jos ruokavalio koostuu riisistä ja tonnikalasta. Mä esimerkiksi kirjoittelen matkustelusta, koska mä matkustelen aika paljon, ja jos en matkusta, niin mä suunnittelen reissuja itselleni ja muille. Kulttuurista (lähinnä populaarikulttuurista) mä kirjoittelen taas siksi, että mä opiskelen kulttuurialaa, ja koska mun arkeni pyörii aika pitkälti erinäisten populaarikulttuurin tuotteiden parissa.
  • Tiuha postaustahti ei ole välttämätön. Toki, mitä useammin kirjoittaa, sitä useammin on mainostettavaa sisältöä, ja sitä enemmän klikkauksia blogisi saa, mutta tää on kuitenkin useimmalle hauska harrastus, eikä jokapäiväinen leipä. Oman elämäntilanteen mukaan on ihan okei kirjoitella, oikeasti sun blogia mielenkiinnosta seuraavat malttavat kyllä odottaa uutta postausta viikonkin verran, jopa pidempään, koska hyvää kannattaa odottaa. Ei siis saa olla itselleen liian ankara.
  • Itsensä mainostaminen on ihan okei. Mulle koko bloggaamisen korkein kynnys on itseni mainostaminen. Se on kuitenkin okei, kaikki muutkin tekee sitä! Mä kuulun seitsemään blogiryhmään Facebookissa, jonka lisäksi mun päivitykset päätyvät Instagramiin, Snapchattiin, Blogipolkuun, Blogit.fihin, Bloglovin'iin ja Haamupuhelujen omille Facebook-sivuille. Eivät lukijat tyhjästä ilmesty, vaan joskus sun on tungettava väkisin tarjottavasi heidän nenänsä eteen - ties vaikka he löytäisivät blogistasi jotain, mitä ovat etsineet jo kauan!
korkeasaari pikkupanda eläintarha kotimaanmatkailu matkailu matkustaminen helsinki suomi
Kuva postauksesta Kolme vuotta ja Korkeasaari, 19.8.2017

Joten,

tässä on mun lempilapseni ensimmäinen elinvuosi, 365 päivää, tiivistettynä muutamaan hassuun riviin tekstiä. Mä olen enemmän kuin kiitollinen kaikille teille, jotka tällä hetkellä istutte lukemassa tätä - jätitte sitten kommenttia tai ette, ja olitte sitten lukijana tai ette. Kiitos!

Vuonna 2018 lupaan

tiistai 2. tammikuuta 2018


...huolehtia ensin itsestäni, sitten muista.

...lukea ainakin 12 kirjaa, joita en ole ennen lukenut.

...katsoa vain hyviä telkkarisarjoja.

...opetella valmistamaa ainakin viisi uutta ruokaa.



...nukkua yön teltassa.

...löytää uuden bändin, josta aikuisten oikeasti tykkään.

...käydä uimassa meressä, vaikka vesi olisi kuinka kylmää.

...lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.

...opetella sosiaalisemmaksi.



...nauttia elämän pienistä asioista ja olla stressaamatta liikaa.

...opetella aikatauluttamisen jalon taidon.

...pysähtyä välillä kuuntelemaan itseäni ja muita.

...käydä useammin lenkillä ilman kännykkää tai musiikkisoitinta.



...etten tuhlaa aikaani ihmisiin, jotka vaikuttavat minuun negatiivisesti.

...nauraa enemmän.

...olla laihduttamatta, ja opetella hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

...käydä ulkomailla.

...kirjoittaa kirjeitä ja postikortteja.



...keskittyä enemmän positiivisiin asioihin.

...kirjoittaa enemmän.

...päivittää blogia useammin.

...kiittää useammin.



...opetella valokuvaamaan ilotulituksia.

...kantaa kameraa useammin mukanani.

...levätä silloin, kun sille on tarvetta.

Instagram

© haamupuheluja. Design by FCD.