Vuosi hiustenkasvatusta takana

perjantai 23. helmikuuta 2018



13. tammikuuta 2017 mä ajelin mun pääni siiliksi epäonnistuneen värjäysprosessin pääteeksi, ja 17. tammikuuta mä julkaisin mun yhä yhden luetuimmista blogimerkinnöistäni, Hiusteni (tosi) lyhyen historian. Siitä alkoikin armoton kasvatusprosessi, jota mä olen bloginkin puolelle dokumentoinut enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Ensimmäinen päivitys löytyy täältä.
Toinen päivitys löytyy täältä.
Kolmas päivitys löytyy täältä.

Mitä vuodessa on siis tapahtunut?



Tadaa! En meinaa pystyä käsittämään, kuinka mielettömästi lisää pituutta tälle on tullut vain vuodessa. Mä oon nyt samassa pisteessä, kun olin silloin, kun me alettiin seurustelemaan Murun kanssa, ja siitä alle vuotta myöhemmin mun tukkani olikin jo solisluille asti pitkä - mä en meinaa malttaa odottaa sitä päivää, kun saan hiukset nätisti kiinni, enkä vain puolia tukasta Myy-nutturalle.

Tällä hetkellä tukalla on pituutta 16,5 senttiä, mikä on 10,5 senttiä enemmän, kuin viime kesäkuussa, eli kasvupäivityksessä numero kaksi.

Mitä mieltä olette, huomaako kuvissa eroa? /tsoukki

Tammikuun suosikit

tiistai 20. helmikuuta 2018

Huh, kuinka tämä vuosi onkaan edennyt vauhdilla! Tammikuu hurahti ohi vauhdilla, ja helmikuutakaan ei ole pahemmin jäljellä - milloin olisikaan parempi aika kurkistaa viime kuun suosikkeihin?

Kuukauden kuunnelluimmat biisit

...olivat tammikuussa Amigo the Devilin One Kind of People, sekä Placebon Slackerbitch.






Pitkä viikonloppu Porissa


Kävin moikkaamassa mun lapsuudenystävää alkuvuodesta! Oli tosi hauska reissu: me nostalgisoitiin emo- ja animemusiikin parissa, nähtiin muita porilaisia kavereita ja leikeltiin paperikuvia Fall Out Boyn Tukholman keikan faniprojektia varten.



The Beautiful Poetry of Donald Trump


Tän kirjan mä ostin lokakuussa Oxfordista - mun oli aivan pakko saada se. Ei suinkaan siksi, että kannattaisin Trumpia, vaan siksi, että se on poliittista satiiria parhaimmillaan! The Beautiful Poetry of Donald Trump on kirjallinen runoja, jotka Rob Sears on koonnut kontekstista irrotetuista pätkistä herra presidentin juttuja. Lukaisin tämän läpi tammikuun alussa ja nauroin itseni kipeäksi - mä todella rakastan poliittista satiiria.



Uusi bullet journal -vihko


Muru osti mulle viime kesänä Unkarissa ollessaan Nuunan vihon bujoilua varten, mutta mä "ansaitsin" sen itelleni vasta alkuvuodesta. Tuntui tosi kivalta aloittaa ihan puhtaalta pöydältä nyt, kun tietää, millaista jälkeä mä haluan tehdä ja millaisia juttuja mä haluan seurata ja suunnitella.



Ihonhoitojutut


Mun atooppinen iho ei nauti talvesta ja pakkasista ollenkaan: ei ole montaa viikkoa siitä, kun mun kylmässä vuotavat silmäni kuivattivat mun silmäkulmieni ihon niin, että ne ihan aikuisten oikeasti repesivät. Mulla ei sattunut olemaan silmänympärysvoidetta, joten mä heittäydyin uhkarohkeaksi, ja tökkäsin isot klöntit Mossan Vitamin Cocktail Instant Energy -yövoide/kasvonaamio -yhdistelmää. Missään nimessähän sitä ei ole silmien lähistölle tarkoitettu, mutta hyvin se hoiti hommansa, koska seuraavana aamuna mun silmäkulmat olivat niin huolella kosteutettu, että mun silmäkulmat paranivat seuraavaan iltaan mennessä kivuttomasti.

Kamalasta hajustaan huolimatta Opiatin "In the Sheets" -kahvikuorinta on mun iholle juuri sopivan karkea. Oon aiemmin törmännyt vain sellaisiin kuorintavoiteisiin, jotka ovat pelkkää geeliä parilla hassulla murusella jotain karheaa, joilla olisi tarkoitus saada lika irti kasvoista ja ihohuokosista. Lisäksi tän jälkeen ainakaan mun ei tarvitse laittaa ollenkaan kosteusvoidetta, koska kasvoista jää vähän öljyisen tuntuiset kuoritavoiteen jäljiltä. Tää mun purkki on pelkkä testeri, joten tän jälkeen mun on varmaankin pakko investoida kokonaiseen tuubiin tätä.

Tatuoinnin ottamisen jälkeen mä rasvailin kuvaa Bepanthenilla ensimmäisen viikon, mutta rupien irrottua (ja Bepanthenin loputtua) mun piti hommata uusi kosteusvoide. Hain siis lähikaupasta kaikkein halvimman rasvan, joka ei ollut liian paksua tatuoinnille, ja rakastuin tähän Nivean voiteeseen. Purkki kulkee helposti mukana, levittyy helposti iholle, eikä tuoksu voimakkaasti millekään.

Mossan ja Opiatin tuotteet on saatu.



Matthew Santoron Youtube-kanava


Matthewin video pomppasi tammikuun lopulla mun suositeltuihin videoihini Youtuben etusivulla, ja koska videon aiheena olivat naissarjamurhaajat, joiden olemassaolosta en tiennyt, oli mun pakko kurkistaa kanava. Mä ahminkin yhdeltä istumalta soittolistallisen Matthewin top-listoja. Vaikka mun näkemäni videon aiheena olivatkin sarjamurhaajat, on kanavan sisältö todella kevyttä katseltavaa, eikä suurimmaksi osaksi liity millään tavalla pelottaviin asioihin - uusimpiin latauksiin kuuluu muun muassa 10 faktaa, jotka tekevät sinut iloiseksi.

Matthewin kanavan löydät täältä, jos olet kiinnostunut kurkkaamaan itse.



Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä:

Vinyylisoitin


Muru osti pitkään himoitsemansa vinyylisoittimen meille, ja kyllä mun on pakko myöntää, että olin itekin aika täpinöissäni siitä. Ostin viime kesänä maailman kauneimman levyn, jota pääsin kuuntelemaan nyt ensi kertaa, ja kyllä vinyylissä on ihan oma fiiliksensä verrattuna digitaaliseen suoratoistomusiikkiin Spotifysta.

Tässä olivat mun suosikkini! Millaisia suosikkeja teillä oli viime kuussa?


psst! Joko olet lukenut nämä?

Maailman helpoin pestopasta

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Mä saan säännöllisesti ruoka-avustuksia mun mummoltani, ja tälläkin hetkellä meidän kaapista löytyy melkein neljä kiloa erilaisia makaroneja ja pastoja. Koska pastaan lisukkeena kyllästyy varsin nopeasti, piti mun alkaa soveltamaan, jotta saataisiin joskus meidän varastot tyhjemmiksi.

Mä löysin Pinterestistä muutaman mielenkiintoisen reseptin, mutta koska meidän jääkaapista löytyi bloggaajien pikkujoulujen goodiebagista saatu Urtekramin vegaaninen ja orgaaninen pesto, päädyin tekemään pestopastaa! Tämä maistui jopa meidän pestoa inhoavalle Murulle, joten jaan teille nyt ohjeen tähän. Tää oli super helppo ja nopea tehdä: koko prosessiin meni alle vartti.



Pestopastaan tarvitset

- Spagettia nälän mukaan
- Kirsikkatomaatteja oman maun mukaan
- Kourallinen pähkinöitä
- Pestoa
- Hippusellinen suola



Spagetti keitetään paketin ohjeen mukaan ja valutetaan. Paistinpannu laitetaan levylle lämpenemään, ja pannun ollessa kuuma, kaivetaan purkista oman maun mukaan pestoa pannulle, ja lisätään 1-2 ruokalusikallista vettä. Päälle heitetään tomaatit ja pähkinät, pyöritellään hetken aikaa pannulla, ja lisätään spagetti kastikkeen päälle. Spagettia pyöritellään pannulla kunnes kaikki spagetit ovat peston peitossa. Kaada lautaselle ja ripottele halutessasi päälle juustoa.

Tomaattien ja pähkinöiden lisäksi/tilalla voi käyttää oman maun ja mieltymysten mukaan muutakin. Mä käytin tässä omassa pastassani suolapähkinöitä, joten en lisännyt erikseen suolaa.

Musiikkia ystävänpäivään

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ystävänpäivä kolkuttaa jo ovella, ja mulla ei ole vieläkään Murulle mitään lahjaa. Kuten ei ollut viime vuonnakaan. Eikä sitäkään edeltävänä. Mä olen maailman huonoin keksimään minkäänlaisia lahjoja kenellekään, mutta onneksi aina voi heittäytyä ihan täysillä retrofiilikseen, ja väsätä toiselle soittolistan!

Mä olen näitä tällaisia väsännyt Murulle meidän yhdessäolon aikana neljä, ja näin ystävänpäivän lähestyessä mä päätin jakaa teillekin vähän sisäpiirin tietoa siitä, millaisia kappaleita mun soittolistoilleni onkaan eksynyt! Genret ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä, joten uskoisin, että seuraavaksi listatuista biiseistä löytyy itse kullekin jotain mieluista kuunneltavaa, jolla saada itsensä ja mielitiettynsä ystävänpäiväfiiliksiin!

musiikki soittolista ystävänpäivä kitara kitaristi
















Mielenkiintoisimmat taruolennot

tiistai 6. helmikuuta 2018

Mä oon ihan hassuna myyttisiin olentoihin - se on varmaankin suurin syy siihen, että alun perinkään lähdin opiskelemaan folkloristiikkaa. Merihirviöt, metsänhenget, kummitukset ja saunatontut ovat aina olleet mun kuppini teetä, mikäli tiedätte mitä tarkoitan. Tajusin kuitenkin viime viikolla, etten oo koskaan tullut kirjoitelleeksi näistä, joten nyt on hyvä hetki korjata asia, ja esitellä teille mielenkiintoisimpia taruolentoja.


Kuva: Ulisse Aldrovandi, "Serpentum et draconum historia", 1640

Basiliski (Eurooppa)

Basiliski on eurooppalainen taruolento, joka syntyy, kun seitsemänvuotias kukko munii pyöreän munan Sirius-tähden ollessa taivaalla. Tämän jälkeen rupikonna hautoo munaa, kunnes hirviö kuoriutuu. Siistiä, eikö?

Toisin kuin Harry Potterissa tapaamamme käärmemäinen basiliski, "aito ja alkuperäinen" hirviölisko on todellisuudessa lohikäärmemäinen kukon ja käärmeen sekoitus. Riippuen siitä, mistä kysyy, voi basiliskillä olla myös ihmisen pää, lepakon siivet, tai kultainen kruunu päässä.

Basiliskejä on kahta lajia: toinen tappaa katseellaan, ja toinen polttaa kaiken ympäriltään, ja molempien hengitys tappaa kasvit ja saa kivet murenemaan. Basiliskien on uskottu olevan niin myrkyllisiä, että niiden tappaminen on lähes mahdotonta: jos basiliskin yrittää tappaa, voi olennon myrkky levitä asetta pitkin ihmiseen, ja tappaa tämän välittömästi. Basiliskin voi tappaa vain kukko tai kärppä, joiden uskotaan olevan basiliskien suurimpia vihollisia: kärpät ovat immuuneja basiliskin myrkylle ja katseelle, ja kukon kieku tappaa basiliskin välittömästi.

Kuva Kôji Shiraishin elokuvasta "Kuchisake-onna", 2007

Kuchisake onna (Japani)

Kuchisake onna, eli "viillettysuinen nainen" ("slit-mouthed woman") on japanilainen taruolento, jonka uskotaan juontavan juurensa edo-kauden (1603-1868) Japanista, ja joka on 1970-luvulla noussut uudelleen pintaan Japanissa urbaanilegendan muodossa.

Kuchisake onnan uskotaan olevan nainen, jonka mustasukkainen samurai-aviomies saa kiinni pettämisestä, ja rankaisee tätä viiltämällä tämän kasvot auki molemmista suupielistä katanalla. Nainen kuolee saamiinsa vammoihin, ja palaa kostamaan pahantahtoisena henkenä. Kuchisake onna lähestyy mahdollista uhriaan kadulla, kasvoillaan Japanissa yleisessä käytössä oleva kirurginmaski, ja kysyy tältä, onko hän tämän mielestä kaunis. Jos naiselle vastaa kyllä, tämä riisuu maskinsa ja kysyy uudestaan. Jos tähän vastaa uudestaan kyllä, viiltää kuchisake onna uhrinsa kasvot, tehden tästä näköisensä. Jos tälle taas vastaa ei, kuchisake onna kävelee pois, mutta seuraa uhriaan tämän kotiin ja tappaa tämän samana yönä. Kuchisake onnaa on mahdollista hämätä antamalla epämääräisiä vastauksia, kuten "ehkä", tai toistamalla tälle saman kysymyksen. Jotkut ovat heittäneet kuchisake onnalle hedelmiä tai karkkeja hämäykseksi päästäkseen juoksemaan pakoon.

On sanottu, että vuonna 1979 kuchisake onnasta tehtiin lukuisia silminnäkijähavaintoja pitkin Nagasakin aluetta, ja tiedon levitessä muualle Japaniin, syntyi paikoitellen suurikin paniikki: joissakin kaupungeissa oppilaat eivät koulupäivien päätteeksi saanut kulkea yksin kotiin, vaan heidän oli turvallisuutensa vuoksi liikuttava opettajan saattamissa ryhmissä. Tuoreimmat havainnot ovat Etelä-Koreasta vuodelta 2004, jossa punainen kirurginmaski kasvoillaan liikkuvan naisen on kerrottu jahtaavan lapsia.


Kuva NBC:n TV-sarja Grimmin 3. kauden 14. jaksosta "Mommy Dearest"

Aswang (Filippiinit)

Aswang, Tik-Tik, tai Wak-Wak on filippiiniläinen muodonmuuttaja, joka näyttää päiväsaikaan tavalliselta ihmiseltä, mutta joka metsästää öisin metsään eksyneitä kyläläisiä ravinnokseen suuren koiran, lepakon, kissan, villisian tai korpin hahmossa. Aswangin lempiruokaa ovat sydämet, maksat ja pienet lapset, mutta niiden suurinta herkkua ovat syntymättömät sikiöt, jotka nämä vievät äitiensä kohduista pitkillä kielillään äitien nukkuessa kotonaan. Aswangit

Aswangit ovat monella tavalla vampyyrin kaltaisia: ne karttavat valkosipulia, ja ne voidaan tappaa pyhällä vedellä, suolalla, ja uskonnollisilla esineillä. Päivänvalo ei kuitenkaan vahingoita niitä, ja ne voivat elää kyläläisten keskellä aivan tavallista elämää. Aswangin erottaa tavallisesta ihmisestä siten, että kuvat heijastuvat ylösalaisin aswangien silmistä. Ihminen voi mennä naimisiin aswangin kanssa, mutta tämä tarkoittaa sitä, että hääyönä puolisostakin tulee aswang.

Legendat aswangeista ovat melko tuoreita: espanjalaisten siirtomaaisäntien uskotaan keksineen ne 1500-luvulla pelokkeeksi pitämään paikalliset kurissa - mikä sen tehokkaampaa, kuin kertoa, että kylän laitamilla asuu ihmissyöjähirviöitä? Aswangit ovat vielä nykyäänkin pelätyimpiä taruolentoja Filippiineillä, erityisesti Visayasin alueella.

Kuva Supermassive Gamesin ja Sony Interactive Entertainmentin PS4-pelistä "Until Dawn"

Wendigo (USA/Kanada)

Wendigo on Pohjois-Amerikan algonkin-kansojen tuntema hirviö, joka metsästää ihmisiä ravinnokseen pohjoisen metsissä. Wendigot ovat syntyneet nälänhädästä, joka on pakottanut ihmiset kannibalismiin: ihminen, joka syö toisen ihmisen lihaa, tuomitaan elämään ikuisesti wendigona. Wendigot voivat myös hallita säätä ja tuoda pimeyden ennenaikaisesti. Wendigo-myytti on elänyt vahvana vielä 1950-luvulla.

Wendigot kuvataan usein iholtaan mustina, karvan peittäminä luurangonlaihoina ihmistä muistuttavina otuksina, jonka silmät ovat kirkkaan punaiset. Sen ääni on kimeä, ja wendigo voi jahdata uhriaan tuntikausia, ajaen tämän lopulta hulluksi.

Wendigo-legendan mukaan on nimetty psykiatrinen sairaus, wendigo-psykoosi, jonka oireistoon kuuluu muun muassa unettomuus, anoreksian kaltaiset oireet, ja himo syödä ihmislihaa.

Tässä olivat neljä mun mielestäni mielenkiintoisinta taruolentoa! Mikä on mielenkiintoisin olento, jonka te tiedätte?

Lumi, lapsuudenkoti ja lemmikit

torstai 1. helmikuuta 2018



Hyvä helmikuun ensimmäistä kaikille! Mä oon viettänyt viimeisen viikon mun kotikaupungissani, ensin muutaman yön mun isäni luona, ja nyt oon ollut muutaman yön mun äitini luona mun lapsuudenkodissani. Pieni irtiotto on tehnyt hyvää, ja nyt kirjoitankin teille pitkästä aikaa vanhan kunnon kuulumispostauksen ennen paluuta normaaliin rytmiin!

Tänne Etelä-Suomeen satoi jälleen lunta muutama päivä sitten, ja ihme ja kumma, se on pysynyt maassa tosi hyvin. Helsingissä on kuulemma ollut koko päivän aivan mahdoton lumikaaos, joka on pikkuhiljaa valumassa tänne Kotkaankin päin: ulkona tulee lunta tälläkin hetkellä, ja tunti sitten mun täytyi laittaa ikkuna kiinni, kun kylmä viima alkoi ulista nurkissa, ja Peeta ryömi peiton alle mun seuraksi.



Elämänrytmi täällä on ihan erilainen kuin Helsingissä, ja viime päivät ovatkin kuluneet blogijuttujen parissa, koirien kanssa leikkiessä ja äidin kanssa Buzzia pelaillessa. Edellisessä postauksessa esittelemäni tatuointikin on ehtinyt parantumaan jo melkein kokonaan - ruvet ovat tulleet ja menneet, ja kutina on jo loppunut. Oon aloitellut yhden museologian kirjan lueskeluakin täällä ollessani, ja Helsinkiin päästyäni pitää ottaa asiakseni käydä kirjastossa hakemassa loputkin.



Vuosi on siis alkanut kaikin tavoin rauhallisissa merkeissä. Oon luonnostellut ja suunnitellut toistakymmentä blogimerkintää, joita aion alkaa julkaisemaan kahdesti viikossa ensi tiistaista alkaen - mä yritän saada julkaistua jotain joka tiistai ja perjantai, plus/miinus päivä tai kaksi. Tänä vuonna mä viimein opin ajankäytön hallintaa!



Miten teidän vuotenne on alkanut?

Instagram

© haamupuheluja. Design by FCD.