tiistai 31. elokuuta 2021

Uudet vanhat opinnot

Mulla on nyt vajaa puolisen vuotta opiskelua takana ja pakko sanoa, tää on ollut ihan tosi hauskaa! Mua jännitti aivan hurjasti pärjäänkö täällä enää: mun viime vuosien aikana jyllänneet mt-ongelmat ovat jonkin verran syöneet mun muistiani ja kykyäni oppia uutta. Siitä huolimatta monet asiat tuntuvat yhä tulevan selkäytimestä.
Mulla on meneillään tällä hetkellä kasvun ja osallisuuden tukemisen jakso, joka päättyy ensi viikolla yhteisiin aineisiin ja niitä seuraavaan työssäoppimiseen. Mä en ekalla kierroksella tykännyt lainkaan varhaiskasvatukseen valmistavista opinnoista, mutta tällä kertaa on ollut ihan tosi mielenkiintoista. Veikkaisin, että ikä on tuonut vähän lisää ymmärrystä ja jaksamista - olin kuitenkin vain 15, kun viimeksi oon opiskellut mitään lapsiin liittyvää. Suhtauduin lapsiin jo silloin vähän nihkeästi, mutta näin kymmenen vuotta myöhemmin ja useamman kesän työkokemuksia rikkaampana osaan suhtautua niihin (tai siis, heihin) hyvin eri tavalla kuin teininä.
Odotan hurjasti seuraavaa opetusjaksoa, joka keskittyy varsinaiseen hoitotyöhön ja päättyy sairaala- tai hoivakotiympäristössä suoritettavaan harjoitteluun. Mä olen vähän haaveillut, että jatkaisin AMK:iin sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi - tai mahdollisesti kaksoistutkinnolla molemmiksi! Mua kiinnostaisi ihan kauheasti työskennellä vanhusten parissa, erityisesti sateenkaariseniorien kanssa työskentely kiinnostaisin. Myös transpoli voisi olla mielenkiintoinen työympäristö, tai jopa leikkausosasto! Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja vaikka viimeksi puhuinkin, ettei sosiaali- ja terveysalan työ oikein kiinnostaisin, mun on varmaan pakko syödä sanani. Kymmenen vuotta sitten sammunut liekki auttaa ihmisiä on syttynyt uudestaan, eivätkä nuoruuden "traumat" enää kummittele samalla lailla kuin vielä viime syksynä.

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Long time no see, long time no ABC

Heippa vaan, ihan liian pitkästä aikaa!

Haamupuheluja on ollut aina blogi matkailusta, musiikista ja museoista, ja valitettavasti viimeisen vuoden vallinnut tilanne on tietyllä tapaa vienyt meiltä kaikki näistä. Mä en ole käynyt keikalla yli vuoteen, ja matkat ja museoreissutkin ovat jääneet viime kesänä vietettyihin kahteen päivään Tallinnassa. Musta on tuntunut pitkään, että turhaan mä istun alas ja yritän alkaa väkisin vääntämään tikusta asiaa. Mielenterveyskin on rakoillut pitkin vuotta, ja vaikka siitäkin oon kirjoitellut jonkun verran, ei siinä hetkessä ole ollut energiaa jakaa fiiliksiä tänne. Jonkin aikaa mietin, pitäisikö suosiolla lyödä hanskat tiskiin ihan kokonaan - kuka muka edes lukee blogeja enää?



Bloggaaminen on aina ollut mulle sellainen henkireikä, mun omaa aikaani, keino laittaa asioita muistiin ja tilaisuus jakaa mun ajatuksiani ja kokemuksiani muillekin. Se ei oo sellainen asia mistä olisin valmis luopumaan. Ja hei, oonhan mä tehnyt tosi paljon asioita, jotka jollakin tapaa sopivat mun hyvin kulttuuripainotteiseen sisältööni! Oon kuunnellut musiikkia ja podcasteja, katsonut leffoja, pelannut videopelejä. Miksi en kirjoittaisi niistä?



Ai niin, ja onhan mulla uutisiakin! Mä nimittäin keskeytän yliopiston.

Ennen kun kukaan kauhistuu, niin on mulla muitakin uutisia! Mä pääsin nimittäin kouluun.

En muista, olenko koskaan maininnut, mutta mä opiskelin teininä muutaman vuoden lähihoitajaksi lukion ohella. Kaksoistutkinto osoittautui kuitenkin henkisesti niin kuormittavaksi, että ammattiopinnot saivat jäädä, ja totta puhuakseni mua on vuosia kaihertanut, etten suorittanut niitä loppuun. Yliopisto-opinnot eivät koskaan ollut mun haaveissani, vaan ne tulivat mukaan enemmän tai vähemmän exäni painostuksesta. Toki ala oli ja on yhä kiinnostava, en vain halua tehdä sitä työkseni, ja museoalalle pääsee niin monia muitankin reittejä, etten nähnyt aiheelliseksi yrittää väkisin vääntää opintoja, joiden suorittamiselle ei ole motivaatiota. Mun uudet opintoni alkavat toukokuun kolmas ja kestävät kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen voin siirtyä työelämään, tai jatkaa opintoja. 



Huh, jopas sain monta asiaa kerralla sydämeltäni! Miten teidän vuotenne on mennyt? Millaista korona-arkea teillä eletään ja onko tämä kaikki vaikuttanut mitenkään teidän bloggailuunne?

ps. sori ihan kamala kuvanlaatu, snapchatin kuvanlaatu onkin näköjään tipahtanut hurjasi siitä kun olen viimeksi sieltä tallennetuja kuvia julkaissut 😅

perjantai 20. marraskuuta 2020

Patarei vangla

Elokuun lopussa lähdin työkaverinin Janinan kanssa lyhyelle reissulle Tallinnaan. Matkan aikana kiersimme muutamissa museoissa, joista ehdottomasti pysäyttävin oli vanha Tallinnan keskusvankila, Patarei.