Slider

150 London Wall, London EC2Y 5HN, UK

Museum of London

tiistai 21. elokuuta 2018

AVOINNA
Joka päivä 10:00-18:00

Osoite: 150 London Wall, London EC2Y 5HN
Lähimmät metroasemat: Barbican, St. Paul's, Moorgate



Museum of London on nimensä mukaisesti Lontoon kaupunginmuseo, joka sijaitsee aivan Cityn kupeessa, lähellä St. Paul'sin katedraalia, Liverpool Streetin rautatieasemaa, ja roomalaisten rakentamaa kaupungin muuria. Se käsittelee monipuolisesti Lontoon historiaa kivikaudelta nykypäivään. Museon aulassa suoritetaan melko tarkka turvatarkastus metallinpaljastimineen päivineen, kuin lentokentällä konsanaan.

Sisäänkäynti itse museoon tapahtuu mielestäni hieman hankalasti jalankulkusillan kautta. Sillalle pääsee kuitenkin portaita, liukuportaita ja hissiä käyttäen joko Aldersgate Streetin, Noble Streetin, London Wallin tai St Martin's-le-Grantin kautta, joten ensimerkiksi pyörätuolilla on esteetön pääsy sisälle museoon ja kaikkiin näyttelyihin. Paikan päältä on mahdollista lainata apuvälineitä liikuntarajoitteisille.



Näyttelyt ovat selkeästi opastettuja, ja etenevät kronologisesti eri aikakausien mukaan. Jokainen aikakausi, jota museossa on esitelty, on kokoelmaltaan laaja ja monipuolisesti toteutettu: perinteisten vitriineihin kätkettyjen esineiden lisäksi näyttelyissä on hyödynnetty äänimaailmaa, videoita ja jäljitelmiä esimerkiksi rakennuksista.



Aikaa museon rauhalliseen kiertämiseen kului noin kaksi tuntia. Museoon ja sen kaikkiin näyttelyihin on ilmainen sisäänpääsy.

Blogitauko vähän venähti

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Otsikkokin sen sanoo: blogitauko, jonka suunnittelin kestävän vain siihen asti, että saan jonkinlaisen rutiinin mun kesätyöhöni, kestikin vahingossa koko työsopimuksen ajan. Alkukesä meni pitkälti työtehtävien opettelussa, ja loppukesää kohden elämä muuttui kiireellisemmäksi ja kiireellisemmäksi koko ajan, kunnes havahduinkin jo siihen, että hei, tänään on mun viimeinen työpäiväni.



Mitä mä sitten oon touhunnut koko kesän?


Jos joku teistä seuraa mua Instagramissa tai Snapchatissa, oottekin varmaan huomanneet, että mulla on ollut kesällä oman alan töitä! Mä oon nimittäin ollut oppaana Suomen merimuseolle kuuluvalla höyryjäänmurtaja Tarmolla! Kyseessä on siis syyskuussa 111-vuotta täyttävä, itse asiassa  maailman toiseksi vanhin yhä olemassa oleva, Englannissa valmistettu höyryjäänmurtaja. Se palveli vuodesta 1907 aina vuoteen 1970, eli yhteensä 63 vuotta, ja mulla on ollut kunnia kertoa ihmisille laivan rikkaasta historiasta.

Lienee sanomattakin selvää, että mä oon viihtynyt töissä. Oikeastaan, oon viihtynyt töissä paremmin kuin hyvin! Mä jännitin töiden alkua tosi paljon, mutta mulla olikin hauskempaa kun mulla on ollut vuosiin! Sain hengata kesän vanhalla laivalla aivan mahtavien tyyppien kanssa, oon oppinut tosi paljon, ja jokainen päivä on tuntunut enemmän hauskanpidolta kuin työltä. Oikeesti, sanat ei riitä kertomaan, kuinka paljon mä nautin Tarmolla työskentelystä!



Mä hain avointa työpaikkaa Suomen merimuseolla helmikuun lopussa, ja käytin sit monta viikkoa siihen, että jännitin sitä, pääsenkö haastatteluun. Maaliskuun alussa mulle soitettiin ja mua pyydettiin haastatteluun, ja sen jälkeen jännitinkin sitä, miten haastattelu menee. Maaliskuun puolivälissä mut haastateltiin, jonka jälkeen jännitettiinkin sitä, saanko työn, ja maaliskuun lopussa, kun sain tietää, että mua odottaa kesällä reilut kaksi kuukautta oman alan töitä, jännitinkin töiden alkua.



Mun työkavereista on tullut mulle tosi läheisiä tän kesän aikana, ja me touhutaan jonkin verran porukassa vapaa-ajallakin. Me käydään porukalla muun muassa uimassa, mikä on jotain sellaista, mitä en oo tehnyt vuosiin! Tänä kesänä mä oon voittanut monia pelkojani, nauttinut kotikaupunkini ilmapiiristä ja raikkaasta meri-ilmasta, läkähtynyt paahtavassa helteessä, palellut sateessa ja viimassa, uinut joessa, ajellut yömyöhään, keskustellut syvällisiä, nauranut vatsani kipeäksi, jännittänyt, ja kaikki tämä mitä parhaassa seurassa! Mun on pakko myöntää, että valehtelisin jos väittäisin, etten mä jää ikävöimään tätä porukkaa.



Mitä seuraavaksi?


Noh, mulla on edessä paluu koulun penkille, massiivinen loppurutistus, ja toivottavasti mulla on ensi kesään mennessä kandin paperit kasassa. Osan työkavereista kanssa ollaankin jo puhuttu, että haettaisiin ensi kesänä uudestaan samaan työhön, ja kuinka hienoa olisikaan, jos mullakin olisi ensi kesänä edes jotain uutta kerrottavaa. Lisäksi mun haikeuttani helpottaa vähän ajatus siitä, että näkisin edes osan porukasta uudestaan.



Tosiaan, tänään on edessä mun viimeinen työpäiväni. Se tarkoittaa paitsi mun kesälomani alkua, myös blogihiljaisuuden päättymistä! Yritän palata mahdollisimman pian normaaliin postaustahtiin.

Miten teidän kesänne ovat menneet?

Kolme hyvää

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Olipa hauska avata Blogger tässä useampi kuukausi sitten ja huomata, että delicious circus -blogin Emmi-Stina oli heittänyt mulle haasteen! Tässä haasteessa tehtävänä on siis listata kunkin aiheen alle kolme hyvää asiaa - kyseessä on siis varsin yksinkertainen, mutta varsinkin tällaiselle suomalaiselle, itsekehua kuin ruttoa karttavalle perustantalle sitäkin vaikeampi haaste!

mekko MORTICIA | viitta MONKI | hattu & aurinkolasit H&M | choker GLITTER

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Työt. Tänään oli niin kamalan lämmin ja aurinkoinen päivä, että oli oikein ilo seisoskella hyvässä seurassa ulkosalla koko päivän!
Lempiruoka. Meikä sai tänään broilerinkoipia ruuaksi! Muru ei niistä juurikaan välitä, joten meillä ei niitä juurikaan syödä.
Salillakäyntiyritys. Sali oli töiden päättyessä jo mennyt kiinni, koska on lauantai, mutta ei se mitään! Pääasia on, että mä yritin! Päivän kulutustavoite on kuitenkin syke- ja askelmittarin mukaan ylitetty, joten en viitsi ottaa siitä sen enempää paineita.

Kolme hyvää asiaa minussa

Huumori. Mä hallitsen mustan huumorin, sarkasmin, lapselliset vessavitsit, imitaatiot ja tilannekomiikan. Oon kaiken kaikkiaan hauska ihminen ja käsittelen tosi monia asioita huumorilla.
Älykkyys. Mä ainakin haluan uskoa olevani ihan älykäs.
Suvaitsevaisuus. Mä hyväksyn ihmiset kuin ihmiset, tolkun rajoissa tietenkin. Esimerkiksi yletön ja jatkuva rasismi, seksismi, ja homo- ja transfobia ovat kuitenkin sellaisia asioita, joiden vuoksi ihminen voi "menettää" oikeutensa tulla suvaituksi mun silmissäni.



Kolme hyvää asiaa elämässäni

Muru ja pojat. Oon ällö, joo, mutta Muru on oikeasti parasta, mitä mun elämässä on. Samoin pojat, eli meidän karvaiset lapsemme. Vaikka Peeta ja Gimli välillä koettelevatkin hermoja, ovat nekin loppujen lopuksi ihan kivoja kamuja.
Mieluisa koulupaikka. Mä opiskelen alaa, joka oikeasti kiinnostaa, josta mä valmistun unelma-ammattiini, ja saan tehdä sen vielä samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa! Mitä mä sitten opiskelen? Kurkkaa tämä postaus, niin tiedät!
Terveys. Etenkin viimisen vuoden aikana on oppinut arvostamaan omaa terveyttään ihan eri tavalla kuin ennen, ja tullutkin oltua esimerkiksi pitkällä sairaslomalla sen alkaessa pettää. Paras päätös ikinä.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Työt. Mä herään joka aamu hämmästellen sitä, että mulla on oikeesti ihan mieletön työpaikka, ja vieläpä unelmatyönantajalle ihan omalla alallani! Oon niin onnellinen siitä, että sain tän homman.
Festarikesä. Mä pääsin kesäkuussa ihan oikeille rokkifestareillekin, nimittäin jammailin neljä päivää Hyvinkäällä Rockfestin  aivan mielettömän kattauksen tahdissa! Tästä reissusta on tulossa oma postauksensa, jahka saan serkun kamerasta festarilauantain kuvat itselleni.
Vapaat sopivasti Priden puistojuhlan aikaan. Pienestä sitä osaa lapsi olla kiitollinen.
 

Kolme hyvää asiaa blogissani

Monipuolisuus. Mä pidän sitä ehdottomasti vahvuutena, koska mulla on kuitenkin tiukasti rajatut aihealueet, joiden ulkopuolelle en useinkaan eksy.
Aitous. Mä haluan ajatella, että mun blogini on aito, kiireettömästi, stressittömästi ja vähän kieli poskella kirjoiteltu kokonaisuus, jossa esitettyjen mielipiteiden takana mä voin seistä, ja jossa esitellyistä asioista mä olen oikeasti itse kiinnostunut ja innostunut.
Lukijat. Tottakai, enhän mä ilman teitä tätä jaksaisi kirjoitella, vaan olisin jo vuosia sitten siirtynyt perinteiseen päiväkirjaan. Kiitos, että mä saan jakaa mun ajatuksiani ja elämääni teidän kanssanne, ja kiitos, että niin moni on niistä kiinnostunut lukemaan!

Kolme bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan kysymyksiin

Seriously -blogin Lotta
On mulla unelma -blogin Mirette
Esmeralda K. - elämäni hobittina -blogin Esmeralda

Instagram

© haamupuheluja. Design by FCD.