Paluu Amsterdamiin

Blogia kauan seuranneet saattavatkin muistaa, että kävin maaliskuussa 2019 pikareissulla Amsterdamissa katsomassa Twenty One Pilotsin keikkaa, ja jäin silloin miettimään, että haluaisin päästä Amsterdamiin joskus uudestaankin. Kesälle 2020 oli suunnitelmissa lähteä, mutta koronasulut aiheuttivat reissun peruuntumisen silloin, ja joka kesä sen jälkeen olen ollut aivan liian köyhä lähteäkseni yhtään mihinkään - ennen kuin nyt!

Mulle ehti töissäoloni aikana kertyä päätähuimaavat neljä päivää kesälomaa, jotka käytin siihen, että lähdin tätini ja serkkuni kanssa ensin maanantaista torstaihin Amsterdamiin, ja torstaina matkustimme junalla Berliiniin, jossa olimme sunnuntaihin asti. Reissumme ajoittui elokuun alkuun, ja sää Amsterdamissa oli koko reissun ajan viileä ja hieman sateinen. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, vaan käytimme varaamamme kolme ja puoli päivää tehokkaasti kaupungin tutkimiseen.

Meillä kävi siinä mielessä vähän hassusti, että koko reissumme Amsterdam-osuuden ajan Suomessa oli tuntuvasti lämpimämpi kuin Damissa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska olin osannut varautua siihen - Suomessa oli melko kylmä lähtiessämme, ja lentomme oli Helsingissä niin myöhään, enkä halunnut palella koko automatkaa, joten otin mukaani takin, joka ei sitten lähtenytkään päältä koko reissun ajan.



Kolme päivää toi tuntua jonkun mielestä lyhyeltä ajalta Amsterdamin kaltaisessa kaupungissa, mutta mielestämme onnistuimme näkemään ja kokemaan enemmän kuin tarpeeksi. Kävelimme lähemmäs 30000 askelta joka päivä, ja kiertelimme kirkkoja, museoita, kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja kanaaliajelulla. Mietimme jälkikäteen, että jos olisimme olleet Amsterdamissa pidempään, olisimme varmaankin tehneet päivän tai kahden reissun Rotterdamiin, joka tällä kertaa jäi kuitenkin vain uudeksi kohteeksi pitkässä listassani paikkoja, jossa haluaisin käydä.

 

Mitään sen ihmeellisempiä nähtävyyksiä emme käyneet katsomassa kuin ulkoa päin: Anne Frankin talo ja Rembrandthuis saivat jäädä tällä kertaa vain pikaisiksi pysähdyksiksi reissullamme. 

 

Viime kerralla olin niin pikaisella päivävisiitillä, että punaisten lyhtyjen alue jäi vain sateiseksi, autioksi kortteliksi mieleeni. Tällä kertaa hotellimme sattui olemaan aivan alueen vieressä, joten pääsimme ihastelemaan sitä jo ensimmäisenä iltana. Ihmisiä oli edelliseen kertaan verrattuna varmaan satakertainen määrä, mikä ei sinänsä ole kovin suuri määrä kun ottaa huomioon, että edellisellä kerralla paikalla oli ehkä kolme ihmistä. 

Mikä minut yllätti, oli lapsiperheiden määrä: yhdeksän jälkeen illalla vanhemmat työntelivät taaperoitaan rattaissa samalla, kun ehkä esikouluikäiset lapset istuivat olkapäillä tai reppuselässä. Toki, each to their own, mutta itse en välttämättä olisi ensimmäiseksi tuonut lapsiani katselemaan puolialastomia ihmisiä näyteikkunoissa.

 

Amsterdam oli yhtä ihana kuin muistinkin. Kaupunki oli pääpiirteissään hyvin nopeasti nähty, ja sää loppukesästä oli suomalaiseen kesään tottuneelle erittäin miellyttävä. Ainoa miinuspuoli, jonka olin autuaan onnellisesti unohtanut, oli hintataso. Amsterdam oli hieman Suomea kalliimpi, ja ainakin kolme kertaa kalliimpi kuin matkamme seuraava määränpää, Berliini.