Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit

11. lokakuuta 2022

2022 ensimmäinen

Oon kirjotellut tänne viimeksi yli vuos sitten, mikä on ihan tosi pitkä aika, vaikka se onkin tuntunut todella nopealta. Mitä mä olen puuhannut koko vuoden?

Marraskuussa mulla alkoi työharjoittelu päiväkodissa, ja siellä vietetystä ajasta pamahti papereihin arvosanaksi nelonen (asteikolla 1-5), eli hyvin meni. Tein joitakin sijaisuuksia kevään aikana eri päiväkodeissa ympäri Kotkaa, ja huhtikuussa mulla alkoi jo toinen työharjoittelu hoivakodissa. Sieltä ilmestyi jaksosta arvosanaksi vitonen, eli paljoa paremmin ei olisi voinut mennä

Harkan kanssa mulla alkoi samaan aikaan vammaistyön erikoistuminen, ja heti harkan jälkeen mulla alkoi kesätyöt Autismisäätiöllä. Koko kesä mennä hurahti ohitse, ja sopparin päättymisen jälkeen oon päässyt tekemään pari sijaisuutta sielläkin. Mulla on siis mennyt hyvin opintojen ja töiden osalta.



Mielenterveys mulla on menny vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, joten ei siinäkään oikeestaan mitään uutta. Mulla alotettiin loppuvuodesta ahdistukseen tarvittaessa otettava Propral-lääkitys, jota oon tunnollisesti kanniskellut mukanani minne menenkin, ja oon huomannut siitä olevan apua. Mä oon myös aloittanut Ketipinorin syömisen uudestaan, ja sekin on helpottanut aika paljon. Mä koen voivani paremmin, nukkuvani paremmin, ja jaksavani keskittyä useampaan kuin yhteen asiaan kerrallaan, mikä on mulle tosi uusi tunne: yleensä mulla on yks massiivinen hyperfokus, joka vie kaiken mun energiani ja jonka ympärillä mun elämäni pyörii, mutta just nyt sellaista ei ole, vaikka mä elokuussa kompastuinkin hetkeksi uuen hyperfokuksen kaivamaan kuoppaan.



Mä oon pitänyt samaa hiusväriä yllä nyt melkein vuoden ajan, ja isoimmat muutokset siinä ovatkin olleet kesällä otettu permanentti ja parin viime kuukauden aikana kadonneet 45 senttiä pituutta. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että mun hiukset ja niiden kokemat monet karut kohtalot ovat aika hyvä mitta mun henkisestä hyvinvoinnistani, ja se, että mitään massiivista ja radikaalia ei ole tapahtunut yli vuoteen on vaan hyvä merkki.

Kävin viime lokakuussa Tukholmassa, maaliskuussa Tallinnassa, ja elo- ja syyskuussa pyörähdin Lontoossakin monen vuoden tauon jälkeen! Seuraava reissu on näillä näkymin Måneskinin keikkareissu Tallinnaan toukokuussa, ja seuraava keikka on Placebon Black Box-keikka Helsingin jäähallilla tämän viikon torstaina. Kuluneen vuoden keikkoihin kuuluvat ainoastaan vahingossa Tukholmaan mentäessä nähty Reino Nordin ja Kotkan konserttitalolla alkukuusta esiintynyt Arttu Wiskari, jonka keikan liput ostettiin aiemmin mainitun Reino Nordinin keikan aikana. Oon siis pitänyt sekä matkapäiväkirjan että keikkakalenterin aika hyvin ajan tasalla, vaikken olekaan mitään tänne kirjoitellut.



Mulla on opintoja jäljellä enää muutama kuukausi ennen valmistumista. Ihan mieletöntä, vastahan mä hehkutin teille hakeneeni ja päässeeni kouluun! Ja kaiken tän opiskelun ja työskentelyn keskellä oon onnistunut pitämän yllä kaverisuhteita, luomaan uusia, hoitamaan viherkasvit, pitämään kämpän sellasessa kunnossa, että tänne kehtaa pyytää ihmisiä kylään, ja lukemaan (tai no, kuuntelemaan) enemmän kirjoja kuin vuosiin. Oon kattonut huiman määrän tosi hyviä dokkareita ja sarjoja ja elokuvia, löytänyt aivan älyttömän hyviä bändejä ja artisteja, ja pelannut niin mielenkiintosia pelejä että oksat pois, enkä malta oottaa että pääsen kertomaan niistä teille!

>Miten teidän vuotenne on kulunut, mitä olette tehneet?

31. elokuuta 2021

Uudet vanhat opinnot

Mulla on nyt vajaa puolisen vuotta opiskelua takana ja pakko sanoa, tää on ollut ihan tosi hauskaa! Mua jännitti aivan hurjasti pärjäänkö täällä enää: mun viime vuosien aikana jyllänneet mt-ongelmat ovat jonkin verran syöneet mun muistiani ja kykyäni oppia uutta. Siitä huolimatta monet asiat tuntuvat yhä tulevan selkäytimestä.
Mulla on meneillään tällä hetkellä kasvun ja osallisuuden tukemisen jakso, joka päättyy ensi viikolla yhteisiin aineisiin ja niitä seuraavaan työssäoppimiseen. Mä en ekalla kierroksella tykännyt lainkaan varhaiskasvatukseen valmistavista opinnoista, mutta tällä kertaa on ollut ihan tosi mielenkiintoista. Veikkaisin, että ikä on tuonut vähän lisää ymmärrystä ja jaksamista - olin kuitenkin vain 15, kun viimeksi oon opiskellut mitään lapsiin liittyvää. Suhtauduin lapsiin jo silloin vähän nihkeästi, mutta näin kymmenen vuotta myöhemmin ja useamman kesän työkokemuksia rikkaampana osaan suhtautua niihin (tai siis, heihin) hyvin eri tavalla kuin teininä.
Odotan hurjasti seuraavaa opetusjaksoa, joka keskittyy varsinaiseen hoitotyöhön ja päättyy sairaala- tai hoivakotiympäristössä suoritettavaan harjoitteluun. Mä olen vähän haaveillut, että jatkaisin AMK:iin sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi - tai mahdollisesti kaksoistutkinnolla molemmiksi! Mua kiinnostaisi ihan kauheasti työskennellä vanhusten parissa, erityisesti sateenkaariseniorien kanssa työskentely kiinnostaisin. Myös transpoli voisi olla mielenkiintoinen työympäristö, tai jopa leikkausosasto! Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja vaikka viimeksi puhuinkin, ettei sosiaali- ja terveysalan työ oikein kiinnostaisin, mun on varmaan pakko syödä sanani. Kymmenen vuotta sitten sammunut liekki auttaa ihmisiä on syttynyt uudestaan, eivätkä nuoruuden "traumat" enää kummittele samalla lailla kuin vielä viime syksynä.

1. toukokuuta 2018

Ja niin Manta sai lakin



Hyvää vappua! Mä olin eilen Helsingin Kauppatorilla seuraamassa, kun 150-vuotias HYY lakitti Havis Amandan. Torille ja sen lähistölle oli pakkautunut yli 60000 katsojaa! Tungos keskustassa oli sen mukainen, mutta meidän jatkopaikallamme Kaisaniemen puistossa ei onneksi ollut tungosta - kaikki muut taisivat lähteä Ruttopuistoon tai Kaivariin.

10. marraskuuta 2017

Ai sä opiskelet MITÄ?

Multa on bloginkin puolella ehditty kysymään jo pariin otteeseen, että mitä ihmettä mä oikein opiskelen. Samaa multa kysellään jatkuvasti netin ulkopuolellakin, ja reaktio mun kertomaan on usein pöllämystynyt "täh?" jota seuraa hetken mietintätauko, joka päättyy yleensä lausahdukseen: "niin, sitä kukkajuttua vai?"

Ei, ei, ei. Vaikka meidän opiskelijaporukassa ollaankin usein naureskeltu tälle reaktiolle, ja joskus jopa leikkimielisesti sanottu olevamme folkfloristeja, ei kyseessä kuitenkaan ole se kukkajuttu, florismi, vaan jotain aivan muuta, nimittäin me opiskellaan folklorea. Koska folkloristiikka on todella vähän tunnettu oppiaine, olen koonnut teille hyvin tiiviin paketin yleisimmistä ihmettelyn aiheista liittyen mun pääaineeseeni. Vaikka mä olen omasta mielestäni todella selvä vastauksissani, kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä kanssani. Jos keksitte lisää kysymyksiä, tai haluatte, että avaan enemmän jotain vastaustani, jättäkää ihmeessä kommenttia! Vastailen enemmän kuin mielelläni mieltänne askarruttaviin kysymyksiin.


14. elokuuta 2017

Snäppikesä -17

Tosi moni blogi on lähiaikoina tehnyt vastaavanlaisen postauksen, ja kuten oon ennenkin sanonut, mitä muut edellä, sitä minä perässä. Tässä teille siis Snapchatin tallennetuista muutama kesämuisto! Mun Snapchattia pääsee seuraamaan skannaamalla mun Snapcoden tästä, tai hakemalla mua käyttäjätunnuksella @ruucifer.


1. Vappuaattona mulla oli päällä vuosituhannen silmätulehdus, mutta siitä huolimatta mä sain Murun ylipuhuttua istumaan iltaa mun kanssa Kaisaniemeen. Peeta oli meillä mukana, ja mä "kastoin" mun yliopistohaalarit - en ollu koskaan ennen pitänyt niitä! // 2. Mulla oli koko alkukesän kamala Twin Peaks -villitys päällä, ja Ruotsissa vastaan käveli tällainen ihanuus. Valitettavasti mun oli pakko pienen budjetin takia jättää se vielä hyllyyn. // 3. Toukokuun loppuun asti mun kesä oli pelkkää museologian pänttäämistä.