Englannin matka kuvina

Terveisin - 3.11.17

Heipä hei! Mun päivittely on tällä viikolla vähän jäänyt, kun koko viikko on oikeastaan mennyt viime viikonlopun Englannin matkasta toipumisessa! Nyt olen kuitenkin palannut (lähes) täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ja voin vihdoinkin esitellä teille valokuvat, jotka napsin reissun päältä! Luvassa on siis aika pitkä postaus, koska kuvia on aika paljon ja suurin osa niistä on pystysuuntaisia (hups!)

Tässä välissä haluaisin vielä kiittää kauheasti jokaista, joka kommentoi edellistä postausta, ootte kyllä ihan huippuja! Mua jännitti todella paljon julkaista mitään niin henkilökohtaista, mutta te otittekin sen ihan hyvin vastaan! Jos teitä siis kiinnostaa, niin voin jatkossakin kirjoitella vähän vakavampia ja henkilökohtaisempia juttuja.

Kuitenkin! Sen pidemmittä puheitta, aletaan tykittää reissukuvia! Näitä on tosiaan sen verran paljon, ja mulla on Snapchatissa lisää, joten tungen snäppikuvat erilliseen postaukseensa vähän myöhemmin. Kuvasin reissusta myös vlogin, jonka saatte nähtäväksi jahka saan sen editoitua, ja kysymyspostauksen vastaukset viimein kuvattua.

1. päivä: Shoreditch, Leicester Square ja Chinatown



Mun lennon piti lähteä Helsinki-Vantaan lentokentältä kymmentä yli kahdeksan torstaiaamuna, mutta Suomeen satoi ensilumi just edellisenä yönä, ja Lontoossa oli niin kova sumu, että lähtö viivästyikin melkein tunnilla. Käytin ylimääräisen tunnin telkkaria katsellen ja kavereille viivästymisestä ulisten. Yhdeksän aikaan päästiin kuitenkin ilmaan, ja kohta oltiinkin jo Gatwickin lentokentällä.

Mä matkustin melkein tyhjällä junalla Gatwickinsta King's Cross St. Pancrasin rautatieasemalle, jossa mun ystäväni Milla oli vastassa. Me otettiin metro Golders Greeniin, jossa ystäväni majailee, ja sieltä me kiirehdittiin Shoreditchiin, koska Millalla oli tatuointiaika siellä.

Shoreditch on hipsterien asuttama kaupunginosa aivan Cityn kupeessa, jossa haisi kaikkialla kannabis ja lähes jokaisen talon seinissä oli graffiteja. Jokainen kuppila näytti samalta, ja niin stereotypista kuin se olikin, chai latte ja gluteenittoman vegemuffinssit ja -browniet olivat tyrkyllä jokaisen kahvilan näyteikkunoissa. Kaiken kaikkiaan, Shoreditch oli itsessään mielenkiintoinen kokemus, jota suosittelen kyllä kaikille. Olen itse niin toivoton rappioromantikko, että rikkinäiset ikkunat, sotketut seinät ja romahtaneet savupiiput vesisateessa olivat sykähdyttävä näky.



Shoreditchistä me lähdettiin bussilla Leicester Squarelle, ja yritettiin matkalla miettiä kovasti, mitä leffaa oltaisiin menty katsomaan. Päädyttiin katsomaan It, ja mullehan tämä oli toinen kerta. Meillä oli kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa käydä katsomassa se, ja koska liput olivat vain 2 puntaa kalliimmat kuin kakkosvaihtoehdossamme Thor: Ragnarökissä, päätimme kuitenkin palata ykkösvaihtoehtoomme.

Leffan alkua odotellessamme me kierrettiin Chinatownia, metsästettiin hedelmäkarkkeja ja meinattiin eksyä, kun unohdettiin, missä suunnassa leffateateri taas olikaan. It oli toisella kerralla vähintään yhtä hyvä kuvan kuin ensimmäisellä kerralla, ja voisin paasata teille tunnin siitä, mikä siitä teki niin erinomaisen, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan (tai kommenttiosioon, jos joku teistä haluaa asiasta kuulla). Mä olin pitkästä päivästä niin puhki, että me lähdettiin leffasta kaupan kautta kotiin, ja oltiin kymmeneltä jo valmiita unten maille.



2. päivä: Oxford



Meidän toisen päivän missio oli ehtiä Oxfordiin menevään junaan. Meillä iski aamulla hurja kiire, kun Milla huomasi, ettei matka Marylebonen rautatieasemalle kestänytkään puolta tuntia, vaan lähes 45 minuuttia! Me siis juostiin hullun lailla metrosta toiseen naurettavilla minuutin vaihtoajoilla, ja saavuimme Marylebonen asemalle 11:34, minuuttia ennen junan lähtöä. Me livahdettiin väkisin laiturialueelle, juostiin junaan yrittäen olla tönimättä ihmisiä raiteille, ja ehdimme kuin ehdimmekin junaan! Tunnin kuluttua olimmekin jo Oxfordissa.

Jokainen, joka on joskus käynyt Lontoossa, mutta ei Oxfordissa - tehkää sinne päiväreissu. Ihan oikeasti. Koko kaupungin tunnelma on aivan uskomaton, ihmispaljous on huomattavasti vähäisempi kuin Lontoossa ja maisemat ovat huomattavasti kauniimmat: erityisesti yliopistoalue on täynnä vanhoja rakennuksia, jotka oikein huokuvat tunnelmallisuuttaan! Kaupunki on täynnä pieniä sivukujia tutkittavaksi, ja kauppoja löytyy varmasti kaikille, sillä siinä missä kampuksen lähettyvillä on Harry Potter -kauppoja, matkamuistomyymälöitä ja perus Tescoja, on vähän kauempana Westgaten valtava ostoskeskus, jossa me kierreltyämme keskustaa kylliksemme pyörähdimme viettämään kaksi viimeistä tuntia ennen junan lähtöä.



Löysimme yliopiston kupeesta myös museon! Kyseessä oli Museum of the History of Science, eli tieteen historian museo, josta löytyi muun muassa Einsteinin käyttämä liitutaulu, ja bakteereista tehtyä taidetta. Museo ei ollut erityisen suurin, ja kiertely kesti vain noin puolisen tuntia, mutta se oli ehdottomasti kiinnostava ja näin museologiaa opiskelleena on pakko nostaa hattua näyttelyiden erinomaiselle toteutukselle. Ehdoton suosikkini koko näyttelystä oli Anna Dumitriun "Microbe Mouth", joka oli osa museon BioArt and Bacteria -näyttelyä. Kyseessä on siis steriilillä hammasmätää aiheuttavalla bakteerilla pinnoitetuista posliinihampaista rakennettu kaulakoru, jonka keskellä on Serratia N14 -bakteerista laboratoriossa keinotekoisesti luotu hammaskiilteestä tehty hammas. Näyttelystä voitte lukea halutessanne lisää Museum of the History of Sciencen verkkosivuilta, eli täältä.



Oxfordin jälkeen me kävimme Baker Streetillä syömässä Nando'sissa, jonka jälkeen me palasimme taas Millan asunnolle. Nando'sin uutuus, kanapita, on kyllä ihan tajuttoman hyvää! Isot suositukset sille, jos joskus satutte Nando'sissa syömään!

3. päivä: Camden Town & Oxford Street



Mä en ollut ikinä käynyt Camden Townissa, vaikka kahdella edellisellä reissulla meidän hostelli oli ollut Camdenin puolella. Me lähdettiin bussilla Golders Greenistä, ajettiin Hampsteadin läpi ja jäätiin pois ihan Camden Marketin vieressä. Se oli melkoinen turistirysä, mutta kokemuksena mielenkiintoinen - vähän niin kuin Suomessa joulutori, mutta ympäri vuoden, ja viisinkertaisella väenpaljoudella.



Väenpaljoudesta puheen ollen, oletteko ikinä käyneet Oxford Streetillä lauantai-iltapäivällä? Jos ette, niin olette onnekkaat. Älkää yrittäkö tätä siellä ruudun toisella puolella, se oli kyllä sulaa hulluutta. Ihmisiä oli niin paljon, ettei eteensä nähnyt, ja väenpaljous oli niin valtava, että jos olisin nostanut jalat irti maasta, olisivat ympärillä seisseet ihmiset melko varmasti kannatelleet minua ja kuskanneet minut ties minne. Okei, ehkä liioittelin vähän, mutta hulinaa ja huisketta kyllä riitti! Me yritettiin käydä Primarkissa, mutta luovutettiin kyllä nopesti, ja lähdettiin ruoka(viina)kaupan kautta kotiin, jossa kävimme suihkussa ja lähdimme sen jälkeen Lontoon yöhön - jossa illanvietto päättyikin jo puolen yön aikaan järkyttävään paniikkikohtaukseen. (Sori vielä, Milla!)



Ja neljäs, eli viimeinen päivä...

Kaiken kivan pitää loppua aikanaan, niin myös tän reissun. Viimeiseltä päivältä mulla ei ole kuin pari snäppikuvaa, koska me ei yksinkertaisesti tehty mitään: me herättiin puolen päivän aikaan, käytiin Brent Crossin ostoskeskuksen Pizza Expressissä syömällä, haettiin mulle Shaketastic-pirtelö, Millalle Tescosta kaalilaatikkoainekset, pakattiin, ja juostiin King's Cross St. Pancrasin asemalle, että ehdin ennen kuutta lentokentälle.

Jälleen kerran, aikataulut olivat mua vastaan. Blackfriarsin ja East Croydonin välillä oli jotain häslinkiä, jonka takia juna seisoskeli jatkuvasti keskellä ei-mitään, ja välillä City Mapperin mukaan juna olisi ollut perillä aikataulusta puoli tuntia jäljessä. Kuumotukset olivat pienet, sillä uusi arvioitu saapumisaika oli sen jälkeen, kun lähtöportin oli Norwegianin mukaan tarkoitus sulkeutua - jostain syystä Norwegianin nettisivut ovat olleet aivan pyllystä ja jakaneet feikkiuutisia! Googlaamalla Norwegian antoi käsimatkatavaran suurimmaksi sallituksi korkeudeksi 50cm, jonka takia jouduin kuitenkin ostamaan itselleni ruumaan menevän matkalaukun, ja uudessa matkalipussa laukun suurin sallittu korkeus olikin 55cm! En sitten kehdannut alkaa soittelemaan aspaan, että hei, perukaas tuo, en tarvikaan ruumaan menevää laukkua! Norwegian myös ilmoitti lähtöportin sulkeutuvan puoli tuntia ennen koneen lähtöä, vaikka todellisuudessahan lähtöportti aukeaa vasta silloin. Kerää kakkasi, Norwegian!

Lentokone oli kotimatkalla lähes tyhjä, ja muun muassa mun vieressä ei istunut yhtään ketään. Sain ihan rauhassa katsella Netflixiä koko lennon ja mutustella tyytyväisenä ylihintaisia sipsejäni ilman, että mun piti koko ajan varoa vieressä istuvaa. Paluumatka oli siis huomattavasti menomatkaa mukavampi.

Kaiken kaikkiaan, oli ihanaa olla reissussa vähän tuulettumassa, mutta melkein yhtä ihanaa oli palata kotiin ja kömpiä omaan sänkyyn nukkumaan.

Sinua voi kiinnostaa myös nämä

2 kommenttia

  1. Oo miten paljon ihania kuvia, Englanti ja vanhat rakennukset ovat <3 Ja huh, itsekin olen joutunut todistamaan tuon, että Oxford Street on varmaan Lontoon kamalin paikka iltapäivällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mä rakastan sitä vanhan ajan tuntua, mikä Englannissa vallitsee, sinne reissaaminen on usein kuin aikamatka! Tietysti esimerkiksi City ja sen modernit lasipalatsit ovat asia erikseen, mutta melkeinpä 90% Cityn ympärillä olevasta Lontoosta ja Englannin maaseudusta yleensä ovat kuin menneiltä vuosikymmeniltä.

      Oxford Streetin kanssa on se ongelma, että siellä on aina vilinää, aamu varhaisesta ilta myöhään, mikä on tosi harmi, kun sen varrella olisi niin paljon kaikkea! Ehkä vielä jonaina päivänä tulee eteen matka keskellä talvea, jolloin Lontoo ei ole niin täynnä turisteja, ja täytyy olla huolissaan vain paikallisista. :'D

      Poista

Kommentointi on varmin tapa piristää tämän bloggaajan päivää, ja saat samalla oman äänesi tekstin aiheesta kuuluviin. Jätäthän siis jäljen itsestäsi? ♥