Lisäjännitystä reissuun toi se, että lensin elämäni ensimmäistä kertaa RyanAirilla, jonka kaikki lennot laskeutuvat ja lähtevät Stansteadin lentokentältä, joka oli mulle ennestään täysin vieras. Selvisin siitä kuitenkin kunnialla. Yövyin Bayswaterissa sijaitsevassa Lords Hotelissa, jossa yövyin edelliselläkin reissulla. Hotelli on nelikerroksisessa paikallisen "museoviraston" suojelemassa talossa, jossa kaikki portaat ovat änkyränvänkyrät, ja jonka kaikki huoneet tuntuvat olevan ylimmissä kerroksissa. Henkilökunta on kuitenkin ystävällistä ja aamiainen hotellin hintaan nähden hyvä. Myös sijainti on iso plussa, sillä Bayswaterin ja Queenswayn metroasemat ovat lyhyen kävelymatkan päässä. Lisäksi hotellille on helppo tulla bussilla.
Anyways, takaisin asiaan!
Amigo the Devil esiintyi (muistaakseni) loppuunmyydyllä Islington Assembly Hallilla 22.6.2023. Tukholman keikalla matkassa oli vain solisti Danny, mutta tällä kertaa mukana oli kokonainen bändi. Muutaman vuoden takaisiin Tukholmankeikkaan verrattuna tämänkertainen kokemus oli siis hyvin erilainen. Oon aina tykännyt Dannyn musiikissa juuri siitä, että sen fiilis on hyvin pitkälti "mies ja kitara", tai Dannyn tapauksessa toisinaan myös "mies ja banjo". Bändi kuitenkin toi musiikkiin aivan toisenlaisen intensiteetin, ja mä itkinkin muutaman biisin aikana niin hysteerisesti, että mun vieressä seisovan tytön oli pakko kysyä, onko mulla kaikki hyvin. Samalta tytöltä sain myös maailman parhaan ja myötätuntoisimman halauksen, koska hänelle ei varmaankaan ollut parhaillaan soivaa kappaletta kuunnellessaan lainkaan epäselvää, mikä mulla nosti tunteet pintaan.
Mä pääsin hotellilta yhdellä metron vaihdolla viiden minuutin kävelymatkan päähän keikkapaikasta, mikä oli tosi hyvä juttu, koska keikan jälkeen jouduin matkustamaan yksin samaa reittiä takaisin, ja vaikka rakastan Lontoossa monia asioita, ei se tuntunut kovin turvalliselta yksin matkustavalle olla liikkeellä yhdentoista jälkeen yöllä. Selvisin kuitenkin yhtenä kappaleena takaisin hotellille!
Menin paikalle jonottamaan noin puoli tuntia ennen ovien avaamista, ja suomalaisesta keikkakulttuurista poiketen paikalla ei ollut jo kymmenittäin ihmisiä. Jonossa edessäni oli viitisentoista tyyppiä, ja iloiseksi yllätyksekseni pääsin suurinpiirtein keskelle eturiviin. Mä oon ollut eturivissä vain kourallisessa keikkoja, ja jotenkin Amigo the Devilin kanssa se merkkasi mulle aivan ekstrapaljon.
Mä nautin keikasta ja reissusta aivan mielettömän paljon, ja oon tosi tyytyväinen siihen, kuinka monia asioita oon uskaltautunu kokeilemaan viimeisten vuosien aikana. Ei oo kuitenkaan kulunut kovin montaa vuotta siitä, kun en uskaltanut lähteä edes kotikaupungissani ulos yksin, vaan tarvin aina jonkun "henkiseksi tueksi" mukaan.
Ai niin, Amigo the Devilin lämppärinä keikalla toimi Tejon Street Corner Thieves, kolmehenkinen, coloradolainen bluegrass/vaihtoehtofolk-bändi, joka muuten tekee musiikkia Dannyn omistaman levytysyhtiö Liars Clubin alaisuudessa. Bändi oli mulle ennestään etäisesti tuttu, eli olin kuunnellut heiltä muutamaa kappaletta jo ennen lämppärin julkaisua. Myös TSCT:n porukka oli livenä aivan mahtava, vaikkei mun kohdallani ehkä päässyt oikeuksiinsa, kun en ollut heiltä kuunnellut muutamaa kappaletta enempää.
Tää päivä oli erinomainen hetki viimein tehdä loppuun ja julkaista tää postaus, nimittäin Amigo the Devilin uusin albumi, "Yours Until the War is Over" julkaistiin tänään, ja mun vapaapäivän suunnitelmiini kuuluukin muun muassa siivoaminen, Simsin pelaaminen, ja uuden levyn kuunteleminen siihen pisteeseen, että kyllästyn.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti