lauantai 9. helmikuuta 2019

Twenty One Pilots @ Helsingin Jäähalli 06/02/2019



Mun suunnitelmissani oli alottaa jonkin sortin säännöllinen, joka keskiviikkoinen postausrytmi, mutta noh, Twenty One Pilots tapahtui. Mä aioin kirjoittaa postauksen keikasta julkaisukuntoiseksi jo torstaiaamuksi, mutta olinkin niin väsynyt illan jäljiltä, etten saanut sitä sitten aikaiseksi.

Me päädyttiin Murun kanssa lähtemään siis TOP:in jäähallikeikalle päivän varoitusajalla, kun keikkapäivän aattona serkkuni laittoi viestiä ja kysyi olisimmeko me kiinnostuneita lipuista. Totta kai me oltiin, ja seuraavana iltana me seistiin kymmentä vaille seitsemän loputtoman pitkältä tuntuvassa keikkajonossa satojen ja taas satojen muidenkin fanien kanssa.



Jäähalliin sai jonottaa sisäänpääsyä reilun tunnin verran, ja jäähalliin päästyämme jouduimme jäämään odottamaan tavaroiden saantia narikkaan. Keikkapaikan puolesta jonotusjärjestelmä oli todella hankala, sillä kaikki päästettiin lipputyypistä riippumatta sisään samoista ovista toisin kuin esimerkiksi Hartwallilla, jossa jonottajat ohjattiin lipputyypin ja katsomon sijainnin mukaan eri oville jonottamaan, enkä ainakaan itse ole törmännyt siellä järjestetyillä keikoilla koskaan samanlaiseen ryysikseen ovien edessä. Lisäksi narikan sijainti oli todella huono: ainoa narikka, jonne lippuja tarkastaneet järjestysmiehet ohjasivat, oli heti ulko-ovien vieressä ja toimi todella hitaasti. Lisäksi narikkaan jätettävistä tavaroista oli jokaisella järkkärillä eri ohjeistus: toiset vaativat, että permannolle mentäessä kaikkein pienimmät vyölaukutkin piti jättää narikkaan, kun taas toisten mukaan permannolle sai vapaasti mennä viemättä mitään narikkaan.

Toisessa päässä jäähallin aulaa oli siis lähes tyhjä narikka, kun taas valtaosa ihmisistä ohjattiin heti ovien viereen, jolloin koko ovien edusta oli täysin tukkeessa. Tästä huolimatta suurella kiireellä kaikki jonottajat pyrittiin saamaan sisään mahdollisimman nopeasti, jolloin eteinen oli vielä tukkoisempi ja ahtaampi kuin itse kenttä keikan aikana.

Lisäksi noottia on annettava järjestäjien toiminnasta jonon järjestelyssä. Keikkajono kiemurteli jäähallin edustalta Urheilukatua pitkin aina Olympiastadionille saakka, mutta siitä huolimatta järjestyksenvalvojat päästivät ovien eteen koko jonon ohi ihmisiä, jotka tulivat Auroran sairaalan tai Reijonkadun suunnalta sen sijaan, että olisivat ohjanneet heitä jonottamaan sisäänpääsyä kaikkien muiden kanssa.



Huolimatta siitä, että kävelimme itse permannolle vasta vartti ennen bändin aloittamista, saimme kuitenkin todella hyvät paikat! Näimme molemmat lavat ja screenit hyvin kentän vasemmasta reunasta.

Me suorastaan yllätyttiin siitä, miten hyvätapaista yleisöä jäähallilla oli: oon niin tottunut siihen, että keikoilla saa koko ajan varoa hiuksiaan ja vaatteitaan, kun joku repii niitä jatkuvasti, kynsii, hyppii päälle ja pahimmillaan tuikkii nuppineuloilla päästäkseen eteesi (köhköh, Dir en grey Nosturilla 2011). Pilotsin keikalla tällaista ei kuitenkaan ollut, eikä kukaan ollut tönimässä ja tuuppimassa koko aikaa.

Bändin lavashow oli aivan mielettömän upea - screeneillä näkyviin videoihin tuli erikoistehosteita reaaliajassa, lavan keskellä paloi auto, ja jäähalli oli normaalien valojen lisäksi täynnä savua ja lasereita. Koko konsertti päättyi valtavaan konfettisateeseen ja yleisö huusi pitkään vielä valojen sytyttyäkin.

Kokonaisuudessaan keikka oli ihan mahtava, ja olisi todellakin jäänyt harmittamaan, jos en olisi mennyt tälläkään kerralla katsomaan.



Mun keikkahypeni ei tuu päättymään tähän, vaan pääsette nauttimaan Twenty One Pilotsin keikkapostauksesta piakoin uudestaan - varasin nääs ystäväni kanssa liput Amsterdamiin katsomaan bändiä uudelleen maaliskuussa! Mä en ole koskaan käynyt Amsterdamissa, puhumattakaan keikoista ulkomailla, joten ootan tätä reissua todella innolla!

Me ollaan Damissa kaksi päivää: saavumme keikkapäivän aamuna ja lähdemme seuraavana iltana, joten meille jää keikan jälkeiselle päivälle muutama tunti aikaa kierrellä kaupunkia! Kaikki vinkit tällaiseen pikavisiittiin otetaan siis mielellään vastaan!



Main Stage
Jumpsuit
Levitate
Fairly Local
Stressed Out
Heathens
We Don't Believe What's on TV
The Judge
Cut My Lip
Lane Boy
Nico and the Niners

B-Stage
Neon Gravestones
Bandito
Pet Cheetah

Main Stage
Holding on to You
Ride
My Blood
Morph
Car Radio

Encore
Chlorine
Leave the City
Trees

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Instagram