Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumiset. Näytä kaikki tekstit

9. lokakuuta 2023

On ollu vähä rankkaa mut iha vähä vaan

Moikkelis moi!

Tuntuu vähän siltä, että jokainen postaus, jonka oon kirjottanu maaliskuun 2020 jälkeen, on ollut pikainen kuulumisten kertominen, jonka jälkeen oon taas kadonnut vuodeksi. Mulla on kuitenkin takana reissuja, keikkoja, museokäyntejä ja kavereiden kanssa vietettyjä peli-iltoja - miksen siis oo ollut aktiivisempi?



Lyhyt vastaus on, että Instagramin päivittely on nopeampaa ja helpompaa. Mun ei tarvi miettiä, mitä haluan sanoa, miten haluan kuvani asetella, ja se, minkä mun Insta-postit häviää kuvanlaadussa ja sisällössä, ne voittavat käytännöllisyydessä. Oon yhä täyspäiväisesti töissä ja teen 99% iltavuoroja, ja kun siihen on yhdistänyt viimeiseen vuoteen mahtuneet isot menetykset, opiskelun, keväällä käymäni riparin, kesän aikana tapahtuneen muuton, valmistumisen, ja isommat ja pienemmät seikkailut Suomessa ja muualla maailmalla, mulla ei ole oikein ollut aikaa tai energiaa blogin pitämiseen. Nyt oon kuitenkin saanut taputeltua oikeastaan kaiken, ja voin keskittyä täysillä vain työntekoon, joten oon ajatellut bloggaamisen pariin palaamista, jotta saisin edes jotain töiden ulkopuolista elämää.



Mulla on parhaillaan menossa armoton vanhojen kuvien läpikäynti ja muokkaaminen, ja hei, olenpa muokannut blogia varten niitäkin kuvia, joita en Instaan ole syystä tai toisesta postannut! Luvassa on siis myös ennennäkemätöntä materiaalia. 😉

11. lokakuuta 2022

2022 ensimmäinen

Oon kirjotellut tänne viimeksi yli vuos sitten, mikä on ihan tosi pitkä aika, vaikka se onkin tuntunut todella nopealta. Mitä mä olen puuhannut koko vuoden?

Marraskuussa mulla alkoi työharjoittelu päiväkodissa, ja siellä vietetystä ajasta pamahti papereihin arvosanaksi nelonen (asteikolla 1-5), eli hyvin meni. Tein joitakin sijaisuuksia kevään aikana eri päiväkodeissa ympäri Kotkaa, ja huhtikuussa mulla alkoi jo toinen työharjoittelu hoivakodissa. Sieltä ilmestyi jaksosta arvosanaksi vitonen, eli paljoa paremmin ei olisi voinut mennä

Harkan kanssa mulla alkoi samaan aikaan vammaistyön erikoistuminen, ja heti harkan jälkeen mulla alkoi kesätyöt Autismisäätiöllä. Koko kesä mennä hurahti ohitse, ja sopparin päättymisen jälkeen oon päässyt tekemään pari sijaisuutta sielläkin. Mulla on siis mennyt hyvin opintojen ja töiden osalta.



Mielenterveys mulla on menny vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, joten ei siinäkään oikeestaan mitään uutta. Mulla alotettiin loppuvuodesta ahdistukseen tarvittaessa otettava Propral-lääkitys, jota oon tunnollisesti kanniskellut mukanani minne menenkin, ja oon huomannut siitä olevan apua. Mä oon myös aloittanut Ketipinorin syömisen uudestaan, ja sekin on helpottanut aika paljon. Mä koen voivani paremmin, nukkuvani paremmin, ja jaksavani keskittyä useampaan kuin yhteen asiaan kerrallaan, mikä on mulle tosi uusi tunne: yleensä mulla on yks massiivinen hyperfokus, joka vie kaiken mun energiani ja jonka ympärillä mun elämäni pyörii, mutta just nyt sellaista ei ole, vaikka mä elokuussa kompastuinkin hetkeksi uuen hyperfokuksen kaivamaan kuoppaan.



Mä oon pitänyt samaa hiusväriä yllä nyt melkein vuoden ajan, ja isoimmat muutokset siinä ovatkin olleet kesällä otettu permanentti ja parin viime kuukauden aikana kadonneet 45 senttiä pituutta. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että mun hiukset ja niiden kokemat monet karut kohtalot ovat aika hyvä mitta mun henkisestä hyvinvoinnistani, ja se, että mitään massiivista ja radikaalia ei ole tapahtunut yli vuoteen on vaan hyvä merkki.

Kävin viime lokakuussa Tukholmassa, maaliskuussa Tallinnassa, ja elo- ja syyskuussa pyörähdin Lontoossakin monen vuoden tauon jälkeen! Seuraava reissu on näillä näkymin Måneskinin keikkareissu Tallinnaan toukokuussa, ja seuraava keikka on Placebon Black Box-keikka Helsingin jäähallilla tämän viikon torstaina. Kuluneen vuoden keikkoihin kuuluvat ainoastaan vahingossa Tukholmaan mentäessä nähty Reino Nordin ja Kotkan konserttitalolla alkukuusta esiintynyt Arttu Wiskari, jonka keikan liput ostettiin aiemmin mainitun Reino Nordinin keikan aikana. Oon siis pitänyt sekä matkapäiväkirjan että keikkakalenterin aika hyvin ajan tasalla, vaikken olekaan mitään tänne kirjoitellut.



Mulla on opintoja jäljellä enää muutama kuukausi ennen valmistumista. Ihan mieletöntä, vastahan mä hehkutin teille hakeneeni ja päässeeni kouluun! Ja kaiken tän opiskelun ja työskentelyn keskellä oon onnistunut pitämän yllä kaverisuhteita, luomaan uusia, hoitamaan viherkasvit, pitämään kämpän sellasessa kunnossa, että tänne kehtaa pyytää ihmisiä kylään, ja lukemaan (tai no, kuuntelemaan) enemmän kirjoja kuin vuosiin. Oon kattonut huiman määrän tosi hyviä dokkareita ja sarjoja ja elokuvia, löytänyt aivan älyttömän hyviä bändejä ja artisteja, ja pelannut niin mielenkiintosia pelejä että oksat pois, enkä malta oottaa että pääsen kertomaan niistä teille!

>Miten teidän vuotenne on kulunut, mitä olette tehneet?

31. elokuuta 2021

Uudet vanhat opinnot

Mulla on nyt vajaa puolisen vuotta opiskelua takana ja pakko sanoa, tää on ollut ihan tosi hauskaa! Mua jännitti aivan hurjasti pärjäänkö täällä enää: mun viime vuosien aikana jyllänneet mt-ongelmat ovat jonkin verran syöneet mun muistiani ja kykyäni oppia uutta. Siitä huolimatta monet asiat tuntuvat yhä tulevan selkäytimestä.
Mulla on meneillään tällä hetkellä kasvun ja osallisuuden tukemisen jakso, joka päättyy ensi viikolla yhteisiin aineisiin ja niitä seuraavaan työssäoppimiseen. Mä en ekalla kierroksella tykännyt lainkaan varhaiskasvatukseen valmistavista opinnoista, mutta tällä kertaa on ollut ihan tosi mielenkiintoista. Veikkaisin, että ikä on tuonut vähän lisää ymmärrystä ja jaksamista - olin kuitenkin vain 15, kun viimeksi oon opiskellut mitään lapsiin liittyvää. Suhtauduin lapsiin jo silloin vähän nihkeästi, mutta näin kymmenen vuotta myöhemmin ja useamman kesän työkokemuksia rikkaampana osaan suhtautua niihin (tai siis, heihin) hyvin eri tavalla kuin teininä.
Odotan hurjasti seuraavaa opetusjaksoa, joka keskittyy varsinaiseen hoitotyöhön ja päättyy sairaala- tai hoivakotiympäristössä suoritettavaan harjoitteluun. Mä olen vähän haaveillut, että jatkaisin AMK:iin sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi - tai mahdollisesti kaksoistutkinnolla molemmiksi! Mua kiinnostaisi ihan kauheasti työskennellä vanhusten parissa, erityisesti sateenkaariseniorien kanssa työskentely kiinnostaisin. Myös transpoli voisi olla mielenkiintoinen työympäristö, tai jopa leikkausosasto! Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja vaikka viimeksi puhuinkin, ettei sosiaali- ja terveysalan työ oikein kiinnostaisin, mun on varmaan pakko syödä sanani. Kymmenen vuotta sitten sammunut liekki auttaa ihmisiä on syttynyt uudestaan, eivätkä nuoruuden "traumat" enää kummittele samalla lailla kuin vielä viime syksynä.

19. huhtikuuta 2021

Long time no see, long time no ABC

Heippa vaan, ihan liian pitkästä aikaa!

Haamupuheluja on ollut aina blogi matkailusta, musiikista ja museoista, ja valitettavasti viimeisen vuoden vallinnut tilanne on tietyllä tapaa vienyt meiltä kaikki näistä. Mä en ole käynyt keikalla yli vuoteen, ja matkat ja museoreissutkin ovat jääneet viime kesänä vietettyihin kahteen päivään Tallinnassa. Musta on tuntunut pitkään, että turhaan mä istun alas ja yritän alkaa väkisin vääntämään tikusta asiaa. Mielenterveyskin on rakoillut pitkin vuotta, ja vaikka siitäkin oon kirjoitellut jonkun verran, ei siinä hetkessä ole ollut energiaa jakaa fiiliksiä tänne. Jonkin aikaa mietin, pitäisikö suosiolla lyödä hanskat tiskiin ihan kokonaan - kuka muka edes lukee blogeja enää?



Bloggaaminen on aina ollut mulle sellainen henkireikä, mun omaa aikaani, keino laittaa asioita muistiin ja tilaisuus jakaa mun ajatuksiani ja kokemuksiani muillekin. Se ei oo sellainen asia mistä olisin valmis luopumaan. Ja hei, oonhan mä tehnyt tosi paljon asioita, jotka jollakin tapaa sopivat mun hyvin kulttuuripainotteiseen sisältööni! Oon kuunnellut musiikkia ja podcasteja, katsonut leffoja, pelannut videopelejä. Miksi en kirjoittaisi niistä?



Ai niin, ja onhan mulla uutisiakin! Mä nimittäin keskeytän yliopiston.

Ennen kun kukaan kauhistuu, niin on mulla muitakin uutisia! Mä pääsin nimittäin kouluun.

En muista, olenko koskaan maininnut, mutta mä opiskelin teininä muutaman vuoden lähihoitajaksi lukion ohella. Kaksoistutkinto osoittautui kuitenkin henkisesti niin kuormittavaksi, että ammattiopinnot saivat jäädä, ja totta puhuakseni mua on vuosia kaihertanut, etten suorittanut niitä loppuun. Yliopisto-opinnot eivät koskaan ollut mun haaveissani, vaan ne tulivat mukaan enemmän tai vähemmän exäni painostuksesta. Toki ala oli ja on yhä kiinnostava, en vain halua tehdä sitä työkseni, ja museoalalle pääsee niin monia muitankin reittejä, etten nähnyt aiheelliseksi yrittää väkisin vääntää opintoja, joiden suorittamiselle ei ole motivaatiota. Mun uudet opintoni alkavat toukokuun kolmas ja kestävät kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen voin siirtyä työelämään, tai jatkaa opintoja. 



Huh, jopas sain monta asiaa kerralla sydämeltäni! Miten teidän vuotenne on mennyt? Millaista korona-arkea teillä eletään ja onko tämä kaikki vaikuttanut mitenkään teidän bloggailuunne?

ps. sori ihan kamala kuvanlaatu, snapchatin kuvanlaatu onkin näköjään tipahtanut hurjasi siitä kun olen viimeksi sieltä tallennetuja kuvia julkaissut 😅

5. tammikuuta 2020

2019

Vuoteen 2019 oli kyllä melkoinen vuosi ylä- ja alamäkineen, enkä voi kyllä sanoa jääneeni kaipaamaan sitä. Monet asiat eivät todellakaan menneet suunnitelmien mukaan, mutta kaikki muutokset eivät kuitenkaan olleet pahasta.
 

4. lokakuuta 2019

Paluumuuttaja

Huh, tuntuupa hyvälle palata taas muutaman kuukauden tauon jälkeen tänne Bloggerin puolelle! Tässä muutaman kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, ja tulenkin kertomaan näistä jutuista teille aivan lähipäivien ja viikkojen aikana, mutta tänään mä aloitan kertomalla kesän suurimmasta muutoksesta.

Mä olen palannut Kotkaan.



3. joulukuuta 2018

Kiirekiirekiire!

Marraskuu mennä humahti kuin jonkinlaisessa sumussa. Oli deadlineja, deadlineja ja vähän lisää deadlineja, ja muutama riittää vielä näin joulukuullekin. Stressitasot ovat pilvissä, mutta onneksi kohta helpottaa ja pääsee lomalle. Pimenevät päivätkin ovat tehokkaasti vieneet mehuja ja tappaneet kuvausinnon, puhumattakaan siitä, ettei valoa kuvata yksinkertaisesti ole. Siispä tämän postauksen kuvat ovat kierrätettyjä!



Meillä on pari viime päivää mennyt joulusiivouksen parissa. Muru on oikein innostunut siivoamisesta ("koska se rentouttaa"), ja meillä on tiskattu, pyykätty, pölytetty mattoja, pesty lattioita ja seiniä ja kiinnitelty jouluvaloja sinne ja tänne. Mä en oo itse mikään jouluihminen, mutta tänä vuonna mulla on vähän sellainen fiilis, että voisin ainakin yrittää.

2. marraskuuta 2018

Puhutaan rehellisesti mielenterveydestä.

Lokakuu oli blogin puolella tosi hiljainen. Mä luin kyllä ihmisten postauksia aina, kun niitä tuli vastaan, mutta huolimatta siitä, että mulla oli Blogger vähän väliä nenän edessä auki, en vaan itse saanut sanaakaan tekstiä ulos.

Motivaation puutteesta ei oo kuitenkaan kyse: mä puuhailen blogihommia ihan päivittäin, kirjottelen postauksia luonnoksiin, valokuvailen tai muokkailen kuvia. Mä nautin bloggaamisesta ja haluan tehdä sitä, mutta jokin ton pienen, oranssin napin painamisessa on muuttunut lähes ylivoimaiseksi niin, että valmiin postauksen julkaisun sijaan mä tyydyn tallentamaan sen ja poistumaan Bloggerista kokonaan.



25. syyskuuta 2018

Mun ensimmäiset monitehoni

Mä kävin optikolla viimeksi syksyllä 2015, ja näöntarkastuksen jälkeen optikko totesi mulle, että niistä laseista tulee mun viimeiset yksiteholinssini. Ajatus riipaisi vähän, lähinnä mun lompakkoani, mutta kesäksi saatujen töiden vuoksi mun lompakkoni kuiskasi "go for it", ja niinhän mä tein. Ekan palkan saatuani marssin Specsaversille, istuin optikon tuoliin, ja monitehothan sieltä napsahti.



19. elokuuta 2018

Blogitauko vähän venähti

Otsikkokin sen sanoo: blogitauko, jonka suunnittelin kestävän vain siihen asti, että saan jonkinlaisen rutiinin mun kesätyöhöni, kestikin vahingossa koko työsopimuksen ajan. Alkukesä meni pitkälti työtehtävien opettelussa, ja loppukesää kohden elämä muuttui kiireellisemmäksi ja kiireellisemmäksi koko ajan, kunnes havahduinkin jo siihen, että hei, tänään on mun viimeinen työpäiväni.



14. toukokuuta 2018

Kesän 2018 bucket list

Vaikka mulla ei lomaa tänä kesänä olekaan, en aio jäädä töihin-kotiin-nukkumaan-toista -syklin vangiksi, vaan tehdä kesällä mahdollisimman paljon kaikkea kivaa aivan tavalliseen tapaan!

Mutta ensin, koska mä en täällä blogin puolella olekaan vielä kertonut mun kesätöistäni muuten, kuin ohimennen mainiten, aionkin kertoa teille mitä tuun kesän puuhailemaan. Mä nimittäin sain Lontoossa ollessani tietää, että pääsen kesäksi töihin Suomen merimuseolle, tarkemmin sanottuna merikeskus Vellamon yhteydessä sijaitsevalle museohöyrylaiva Tarmolle oppaaksi! Työt jatkuvat näillä näkymin elokuun loppupuolelle asti, ja sen jälkeen mulla on parin viikon "loma" ennen, kuin yliopistolla jatkuu taas opetus.



1. helmikuuta 2018

Lumi, lapsuudenkoti ja lemmikit



Hyvä helmikuun ensimmäistä kaikille! Mä oon viettänyt viimeisen viikon mun kotikaupungissani, ensin muutaman yön mun isäni luona, ja nyt oon ollut muutaman yön mun äitini luona mun lapsuudenkodissani. Pieni irtiotto on tehnyt hyvää, ja nyt kirjoitankin teille pitkästä aikaa vanhan kunnon kuulumispostauksen ennen paluuta normaaliin rytmiin!

12. tammikuuta 2018

365 päivää Haamupuheluja

Tänään on mulle henkilökohtaisesti ihan supertärkeä päivä, nimittäin tasan vuosi sitten, 12. tammikuuta vuonna 2017, julkaisin tämän blogin ensimmäisen tekstin! Haamupuheluja täyttää siis tänään vuoden, ja mun kymmenvuotisen blogihistoriani aikana ei yksikään vuosi ole ollut yhtä antoisa kuin kulunut.

Mitä tähän blogivuoteen on mahtanut kuulua?

oulu suomi oulun kirkko tuomiokirkko kotimaanmatkailu matkailu matkustaminen
Kuva postauksesta Oulu marraskuussa, 12.1.2017

4. marraskuuta 2017

NaNoWriMo on täällä!

...toisin sanoen, selitys tulevaan blogihiljaisuuteen! Wohoo!

Marraskuu on siis jo vuodesta 1999 ollut National Novel Writing Month, eli kansainvälinen romaaninkirjotus kuukausi, jonka tarkoituksena on kannustaa ihmisiä kirjoittamaan. Tavoitteena on kirjoittaa kolmenkymmenen päivän ajan keskimäärin 1667 sanaa päivässä, eli yhteensä 50000 sanaa kuukaudessa. Tämä vastaa arviolta noin kahtasataa sivua teksiä fonttikoolla 12 ja rivivälillä 1,5.