Kotikolo

Mä en koskaan esitellyt teille mun edellistä kämppää Vantaalla, ja tästä nykyisestäkin kirjoitetun postauksen poistin kahden minuutin jälkeen, koska en ollut tyytyväinen ottamiini kuviin. Tällä kertaa mä onnistuin kuitenkin napsimaan suursiivouksen päätteeksi muutaman kuvan, vieläpä valoisan aikaan, ja saan viimein julkaistua tän postauksen!

Mä ja Muru asutaan siis Gimli-kisun ja Peeta-koiran kanssa 52 neliön kaksiossa pohjoishelsinkiläisessä lähiössä. Me asutaan luhti/pienkerrostalon yläkerrassa, ja meillä on ihan mahtavat naapurit. Meidän asuntoon kuuluu pieni aidattu piha, jonka pari edellistä asukasta olivat laiminlyöneet täysin, ja joka me laitettiin naapurien avustuksella kuntoon heti ensimmäiseksi.

Vuosi hiustenkasvatusta takana

13. tammikuuta 2017 mä ajelin mun pääni siiliksi epäonnistuneen värjäysprosessin pääteeksi, ja 17. tammikuuta mä julkaisin mun yhä yhden luetuimmista blogimerkinnöistäni, Hiusteni (tosi) lyhyen historian. Siitä alkoikin armoton kasvatusprosessi, jota mä olen bloginkin puolelle dokumentoinut enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Ensimmäinen päivitys löytyy täältä.
Toinen päivitys löytyy täältä.

Mitä vuodessa on siis tapahtunut?

Tammikuun suosikit

Huh, kuinka tämä vuosi onkaan edennyt vauhdilla! Tammikuu hurahti ohi vauhdilla, ja helmikuutakaan ei ole pahemmin jäljellä - milloin olisikaan parempi aika kurkistaa viime kuun suosikkeihin?

Kuukauden kuunnelluimmat biisit

...olivat tammikuussa Amigo the Devilin One Kind of People, sekä Placebon Slackerbitch.

Pitkä viikonloppu Porissa

Kävin moikkaamassa mun lapsuudenystävää alkuvuodesta! Oli tosi hauska reissu: me nostalgisoitiin emo- ja animemusiikin parissa, nähtiin muita porilaisia kavereita ja leikeltiin paperikuvia Fall Out Boyn Tukholman keikan faniprojektia varten.

Maailman helpoin pestopasta

Mä saan säännöllisesti ruoka-avustuksia mun mummoltani, ja tälläkin hetkellä meidän kaapista löytyy melkein neljä kiloa erilaisia makaroneja ja pastoja. Koska pastaan lisukkeena kyllästyy varsin nopeasti, piti mun alkaa soveltamaan, jotta saataisiin joskus meidän varastot tyhjemmiksi.

Mä löysin Pinterestistä muutaman mielenkiintoisen reseptin, mutta koska meidän jääkaapista löytyi bloggaajien pikkujoulujen goodiebagista saatu Urtekramin vegaaninen ja orgaaninen pesto, päädyin tekemään pestopastaa! Tämä maistui jopa meidän pestoa inhoavalle Murulle, joten jaan teille nyt ohjeen tähän. Tää oli super helppo ja nopea tehdä: koko prosessiin meni alle vartti.

Mielenkiintoisimmat taruolennot

Mä oon ihan hassuna myyttisiin olentoihin - se on varmaankin suurin syy siihen, että alun perinkään lähdin opiskelemaan folkloristiikkaa. Merihirviöt, metsänhenget, kummitukset ja saunatontut ovat aina olleet mun kuppini teetä, mikäli tiedätte mitä tarkoitan. Tajusin kuitenkin viime viikolla, etten oo koskaan tullut kirjoitelleeksi näistä, joten nyt on hyvä hetki korjata asia, ja esitellä teille mielenkiintoisimpia taruolentoja.

Kuva: Ulisse Aldrovandi, "Serpentum et draconum historia", 1640

Basiliski (Eurooppa)

Basiliski on eurooppalainen taruolento, joka syntyy, kun seitsemänvuotias kukko munii pyöreän munan Sirius-tähden ollessa taivaalla. Tämän jälkeen rupikonna hautoo munaa, kunnes hirviö kuoriutuu. Siistiä, eikö?

Toisin kuin Harry Potterissa tapaamamme käärmemäinen basiliski, "aito ja alkuperäinen" hirviölisko on todellisuudessa lohikäärmemäinen kukon ja käärmeen sekoitus. Riippuen siitä, mistä kysyy, voi basiliskillä olla myös ihmisen pää, lepakon siivet, tai kultainen kruunu päässä.

Basiliskejä on kahta lajia: toinen tappaa katseellaan, ja toinen polttaa kaiken ympäriltään, ja molempien hengitys tappaa kasvit ja saa kivet murenemaan. Basiliskien on uskottu olevan niin myrkyllisiä, että niiden tappaminen on lähes mahdotonta: jos basiliskin yrittää tappaa, voi olennon myrkky levitä asetta pitkin ihmiseen, ja tappaa tämän välittömästi. Basiliskin voi tappaa vain kukko tai kärppä, joiden uskotaan olevan basiliskien suurimpia vihollisia: kärpät ovat immuuneja basiliskin myrkylle ja katseelle, ja kukon kieku tappaa basiliskin välittömästi.

Lumi, lapsuudenkoti ja lemmikit

Hyvä helmikuun ensimmäistä kaikille! Mä oon viettänyt viimeisen viikon mun kotikaupungissani, ensin muutaman yön mun isäni luona, ja nyt oon ollut muutaman yön mun äitini luona mun lapsuudenkodissani. Pieni irtiotto on tehnyt hyvää, ja nyt kirjoitankin teille pitkästä aikaa vanhan kunnon kuulumispostauksen ennen paluuta normaaliin rytmiin!