Oon aina pyrkinyt olemaan tosi avoin kaikista mielenterveyteen edes hatarasti liittyvistä jutuista, ihan vain koska en koe, että niissä olisi mitään hävettävää. Oon puhunut vuosia sitten myyttisistä mielenterveysongelmista, ja oon varmaan joissakin muissa postauksissa maininnut, että mulla on joitakin vuosia sitten todettu tyypin 2 kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielenterveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielenterveys. Näytä kaikki tekstit
14. elokuuta 2024
Aikuisiän autismidiagnoosi
11. lokakuuta 2022
2022 ensimmäinen
Oon kirjotellut tänne viimeksi yli vuos sitten, mikä on ihan tosi pitkä aika, vaikka se onkin tuntunut todella nopealta. Mitä mä olen puuhannut koko vuoden?
Marraskuussa mulla alkoi työharjoittelu päiväkodissa, ja siellä vietetystä ajasta pamahti papereihin arvosanaksi nelonen (asteikolla 1-5), eli hyvin meni. Tein joitakin sijaisuuksia kevään aikana eri päiväkodeissa ympäri Kotkaa, ja huhtikuussa mulla alkoi jo toinen työharjoittelu hoivakodissa. Sieltä ilmestyi jaksosta arvosanaksi vitonen, eli paljoa paremmin ei olisi voinut mennä
Harkan kanssa mulla alkoi samaan aikaan vammaistyön erikoistuminen, ja heti harkan jälkeen mulla alkoi kesätyöt Autismisäätiöllä. Koko kesä mennä hurahti ohitse, ja sopparin päättymisen jälkeen oon päässyt tekemään pari sijaisuutta sielläkin. Mulla on siis mennyt hyvin opintojen ja töiden osalta.
Mielenterveys mulla on menny vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, joten ei siinäkään oikeestaan mitään uutta. Mulla alotettiin loppuvuodesta ahdistukseen tarvittaessa otettava Propral-lääkitys, jota oon tunnollisesti kanniskellut mukanani minne menenkin, ja oon huomannut siitä olevan apua. Mä oon myös aloittanut Ketipinorin syömisen uudestaan, ja sekin on helpottanut aika paljon. Mä koen voivani paremmin, nukkuvani paremmin, ja jaksavani keskittyä useampaan kuin yhteen asiaan kerrallaan, mikä on mulle tosi uusi tunne: yleensä mulla on yks massiivinen hyperfokus, joka vie kaiken mun energiani ja jonka ympärillä mun elämäni pyörii, mutta just nyt sellaista ei ole, vaikka mä elokuussa kompastuinkin hetkeksi uuen hyperfokuksen kaivamaan kuoppaan.
Mä oon pitänyt samaa hiusväriä yllä nyt melkein vuoden ajan, ja isoimmat muutokset siinä ovatkin olleet kesällä otettu permanentti ja parin viime kuukauden aikana kadonneet 45 senttiä pituutta. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että mun hiukset ja niiden kokemat monet karut kohtalot ovat aika hyvä mitta mun henkisestä hyvinvoinnistani, ja se, että mitään massiivista ja radikaalia ei ole tapahtunut yli vuoteen on vaan hyvä merkki.
Kävin viime lokakuussa Tukholmassa, maaliskuussa Tallinnassa, ja elo- ja syyskuussa pyörähdin Lontoossakin monen vuoden tauon jälkeen! Seuraava reissu on näillä näkymin Måneskinin keikkareissu Tallinnaan toukokuussa, ja seuraava keikka on Placebon Black Box-keikka Helsingin jäähallilla tämän viikon torstaina. Kuluneen vuoden keikkoihin kuuluvat ainoastaan vahingossa Tukholmaan mentäessä nähty Reino Nordin ja Kotkan konserttitalolla alkukuusta esiintynyt Arttu Wiskari, jonka keikan liput ostettiin aiemmin mainitun Reino Nordinin keikan aikana. Oon siis pitänyt sekä matkapäiväkirjan että keikkakalenterin aika hyvin ajan tasalla, vaikken olekaan mitään tänne kirjoitellut.
Mulla on opintoja jäljellä enää muutama kuukausi ennen valmistumista. Ihan mieletöntä, vastahan mä hehkutin teille hakeneeni ja päässeeni kouluun! Ja kaiken tän opiskelun ja työskentelyn keskellä oon onnistunut pitämän yllä kaverisuhteita, luomaan uusia, hoitamaan viherkasvit, pitämään kämpän sellasessa kunnossa, että tänne kehtaa pyytää ihmisiä kylään, ja lukemaan (tai no, kuuntelemaan) enemmän kirjoja kuin vuosiin. Oon kattonut huiman määrän tosi hyviä dokkareita ja sarjoja ja elokuvia, löytänyt aivan älyttömän hyviä bändejä ja artisteja, ja pelannut niin mielenkiintosia pelejä että oksat pois, enkä malta oottaa että pääsen kertomaan niistä teille!
>Miten teidän vuotenne on kulunut, mitä olette tehneet?
Marraskuussa mulla alkoi työharjoittelu päiväkodissa, ja siellä vietetystä ajasta pamahti papereihin arvosanaksi nelonen (asteikolla 1-5), eli hyvin meni. Tein joitakin sijaisuuksia kevään aikana eri päiväkodeissa ympäri Kotkaa, ja huhtikuussa mulla alkoi jo toinen työharjoittelu hoivakodissa. Sieltä ilmestyi jaksosta arvosanaksi vitonen, eli paljoa paremmin ei olisi voinut mennä
Harkan kanssa mulla alkoi samaan aikaan vammaistyön erikoistuminen, ja heti harkan jälkeen mulla alkoi kesätyöt Autismisäätiöllä. Koko kesä mennä hurahti ohitse, ja sopparin päättymisen jälkeen oon päässyt tekemään pari sijaisuutta sielläkin. Mulla on siis mennyt hyvin opintojen ja töiden osalta.
Mielenterveys mulla on menny vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, joten ei siinäkään oikeestaan mitään uutta. Mulla alotettiin loppuvuodesta ahdistukseen tarvittaessa otettava Propral-lääkitys, jota oon tunnollisesti kanniskellut mukanani minne menenkin, ja oon huomannut siitä olevan apua. Mä oon myös aloittanut Ketipinorin syömisen uudestaan, ja sekin on helpottanut aika paljon. Mä koen voivani paremmin, nukkuvani paremmin, ja jaksavani keskittyä useampaan kuin yhteen asiaan kerrallaan, mikä on mulle tosi uusi tunne: yleensä mulla on yks massiivinen hyperfokus, joka vie kaiken mun energiani ja jonka ympärillä mun elämäni pyörii, mutta just nyt sellaista ei ole, vaikka mä elokuussa kompastuinkin hetkeksi uuen hyperfokuksen kaivamaan kuoppaan.
Mä oon pitänyt samaa hiusväriä yllä nyt melkein vuoden ajan, ja isoimmat muutokset siinä ovatkin olleet kesällä otettu permanentti ja parin viime kuukauden aikana kadonneet 45 senttiä pituutta. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että mun hiukset ja niiden kokemat monet karut kohtalot ovat aika hyvä mitta mun henkisestä hyvinvoinnistani, ja se, että mitään massiivista ja radikaalia ei ole tapahtunut yli vuoteen on vaan hyvä merkki.
Kävin viime lokakuussa Tukholmassa, maaliskuussa Tallinnassa, ja elo- ja syyskuussa pyörähdin Lontoossakin monen vuoden tauon jälkeen! Seuraava reissu on näillä näkymin Måneskinin keikkareissu Tallinnaan toukokuussa, ja seuraava keikka on Placebon Black Box-keikka Helsingin jäähallilla tämän viikon torstaina. Kuluneen vuoden keikkoihin kuuluvat ainoastaan vahingossa Tukholmaan mentäessä nähty Reino Nordin ja Kotkan konserttitalolla alkukuusta esiintynyt Arttu Wiskari, jonka keikan liput ostettiin aiemmin mainitun Reino Nordinin keikan aikana. Oon siis pitänyt sekä matkapäiväkirjan että keikkakalenterin aika hyvin ajan tasalla, vaikken olekaan mitään tänne kirjoitellut.
Mulla on opintoja jäljellä enää muutama kuukausi ennen valmistumista. Ihan mieletöntä, vastahan mä hehkutin teille hakeneeni ja päässeeni kouluun! Ja kaiken tän opiskelun ja työskentelyn keskellä oon onnistunut pitämän yllä kaverisuhteita, luomaan uusia, hoitamaan viherkasvit, pitämään kämpän sellasessa kunnossa, että tänne kehtaa pyytää ihmisiä kylään, ja lukemaan (tai no, kuuntelemaan) enemmän kirjoja kuin vuosiin. Oon kattonut huiman määrän tosi hyviä dokkareita ja sarjoja ja elokuvia, löytänyt aivan älyttömän hyviä bändejä ja artisteja, ja pelannut niin mielenkiintosia pelejä että oksat pois, enkä malta oottaa että pääsen kertomaan niistä teille!
>Miten teidän vuotenne on kulunut, mitä olette tehneet?
2. marraskuuta 2018
Puhutaan rehellisesti mielenterveydestä.
Lokakuu oli blogin puolella tosi hiljainen. Mä luin kyllä ihmisten postauksia aina, kun niitä tuli vastaan, mutta huolimatta siitä, että mulla oli Blogger vähän väliä nenän edessä auki, en vaan itse saanut sanaakaan tekstiä ulos.
Motivaation puutteesta ei oo kuitenkaan kyse: mä puuhailen blogihommia ihan päivittäin, kirjottelen postauksia luonnoksiin, valokuvailen tai muokkailen kuvia. Mä nautin bloggaamisesta ja haluan tehdä sitä, mutta jokin ton pienen, oranssin napin painamisessa on muuttunut lähes ylivoimaiseksi niin, että valmiin postauksen julkaisun sijaan mä tyydyn tallentamaan sen ja poistumaan Bloggerista kokonaan.
Motivaation puutteesta ei oo kuitenkaan kyse: mä puuhailen blogihommia ihan päivittäin, kirjottelen postauksia luonnoksiin, valokuvailen tai muokkailen kuvia. Mä nautin bloggaamisesta ja haluan tehdä sitä, mutta jokin ton pienen, oranssin napin painamisessa on muuttunut lähes ylivoimaiseksi niin, että valmiin postauksen julkaisun sijaan mä tyydyn tallentamaan sen ja poistumaan Bloggerista kokonaan.
2. tammikuuta 2018
Vuonna 2018 lupaan
...huolehtia ensin itsestäni, sitten muista.
...lukea ainakin 12 kirjaa, joita en ole ennen lukenut.
...katsoa vain hyviä telkkarisarjoja.
...opetella valmistamaa ainakin viisi uutta ruokaa.
4. joulukuuta 2017
Myyttiset mielenterveysongelmat
Uskallan väittää, että mielenterveysongelmiin liittyy tällä hetkellä enemmän ennakkoluuloja ja -ajatuksia, kuin muihin suomalaisten sairauksiin - ellei ehkä Hiviä tai Aidsia lasketa. Keräsin tässä jokin aika sitten Instagramin ja Snapchatin kautta ihmisten kohtaamia asenteita ja ennakkoluuloja, joita aion nyt korjata parhaani mukaan.
15. toukokuuta 2017
Kevätmasennus
Erityisesti keväisin voimakkaammin oireileva masennus on mulla vähän jokavuotinen vaiva. Kun aurinko alkaa paistaa ja ilmat lämpenevät, ihan pikkuasiat alkavat painaa mun mieltä: lähestyvä kesäloma ja lomasuunnitelmat, oma ulkonäkö, koulujutut ja ihan vain elämä yleisesti. Tää kaikki vaan kasaantuu ja paisuu mun päässä sellaseksi ylitsepääsemättömäksi möykyksi, joka lamauttaa ihan totaalisesti. Mä nukun tällä hetkellä viiden tai kuuden tunnin yöunia, syön huonosti tai en ollenkaan, enkä mielelläni poistu asunnosta. Mua stressaa tekemättömät kouluhommat siihen pisteeseen asti, etten pysty tekemään niitä. Mä en halua katsoa peiliin, mä en halua puhua kenellekään, enkä mä edes jaksa. Mä jaksan vain maata sängyssä mun päässä asuvien mörköjen kanssa, enkä jaksa edes nukkua jotta ne katoaisivat. Varsinkin nyt, kun oon yksin kotona, oon ihan tosi itkuherkkä ja jopa vähän pelokas, vaikka terve järki sanoo, ettei ole mitään pelättävää, kaikki on hyvin ja asiat järjestyy kunhan vain otat itseäs niskasta kiinni ja ryhdyt hommiin. Se ei kuitenkaan oo ihan niin yksinkertaista.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)