perjantai 6. joulukuuta 2019

Työporukalla Tallinnaan

Meillä oli jo viime kesänä puhetta työporukalla, että olisi ihan huippuhauskaa lähteä porukalla Tallinnaan katsomaan paikallisten museojäänmurtaja Suur Tõlliä. Viime kesänä reissu jäi välistä paristakin syystä, mutta tänä vuonna mä otin asiakseni lähteä tekemään tikusta asiaa ja niinpä me yhdessä kahden työkaverini kanssa hyppäsimme 28. elokuuta Jätkäsaaresta laivaan ja käväisimme viettämässä kaksi päivää etelänaapurissa.



Merimuseolla itse työskennelleinä ensisijainen tavoitteemme oli tosiaan päästä käymään Viron merimuseossa. Viron merimuseo on jakautunut kahteen paikkaan: Lennusadamaan eli vanhassa satamassa sijaitsevaan vanhaan vesilennokkihalliin, jossa on osa näyttelyistä, museolaivat ja muuta vastaavaa, ja Paks Margareeta -tykkitorniin, jossa puolestaan sijaitsee esinepainotteisempi näyttely. Suuntasimme suoraan terminaalista Lennusadamaan, sillä halusimme aloittaa matkamme Suur Tõllillä. Taksimatka Lennusadamaan maksoi kympin verran ja kesti vain noin kymmenisen minuuttia.

Vietimme Lennusadamassa nelisen tuntia. Alkuperäinen suunnitelmamme oli kävellä Lennusdamasta Paks Margareetalle, mutta valitettavasti tornissa tehdään parhaillaan kunnostustöitä ja tilat ovat auki yleisölle vasta helmikuussa 2020, joten olemme pohdiskelleet alustavasti uutta reissua Tallinnaan joko keväällä tai ensi syksynä.

Koska suunnitelmamme ei onnistunutkaan, päädyimme ottamaan bussin lähemmäs hostelliamme. Matka kesti kymmenisen minuuttia ja pääsimme alle vartin kävelymatkan päähän yöpaikastamme.

Tässä vaiheessa mainittakoon, että reissulla käytössämme oli Tallinn Card, turistikortti, jolla pääsi ilmaiseksi eri museoihin, sai alennuksia ruokapaikoista ja jolla pääsi käyttämään julkista liikennettä ilman erillistä maksua. Meillä oli jokaisella 24h mobiilikortti, jolla oli hintaa 26 euroa. TallinnCard on saatavana myös 48 tai 72 tunniksi, ja siitä on saatavilla myös Tallin Card PLUS, joka sisältää myös Hop On Hop Off -turistibussit.



Majoituspaikkanamme toimi Old Town Hostel Alur, joka nimensä mukaisesti sijaitsi vanhankaupungin sydämessä. Maksoimme neljän hengen makuusalista kolme kymppiä yhdeltä yöltä, mikä ei jaettuna kolmeen pekkaan ollut kovin kummoinen hinta.

Hostelli oli siisti ja henkilökunta kohteliasta ja kielitaitoista. Vuoteet olivat mukavat, mutta majapaikasta löytyi myös huonoja puolia: seinät olivat kuin paperia, WC:itä oli vain yksi tai kaksi kerrosta kohden ja ovien lukot olivat hankalia käyttää. Hostellissa oli sisäpiha, joka toimi tupakointipaikkana, ja 7-23 välisenä aikana sisäpihan ovet olivat auki, joten tupakansavu pääsi sisälle hostelliin ja huoneisiin.

Lisäksi hostellilla on hieman erikoinen käytäntö: huonetta kohden luovutetaan vain yhdet avaimet, ja useampi avain kymmenen euron panttia vastaan, tai luovuttamalla yhden asukkaan henkkarit respaan vierailun ajaksi. Minä jätin ajokorttini pantiksi, ja kortti laitettiin numeroituun muovitaskuun kansiossa, joka laitettiin lukittuun laatikkoon respan pöydällä, jonka äärellä istuu joku kellon ympäri. Ajokortin jättäminen ei siis jännittänyt ainakaan minua, vaikka matkaseurani hieman epäilevästi käytäntöön suhtautuivatkin.

Kaiken kaikkiaan, alle kympillä per naama yötä kohden hostelli oli hinta-laatusuhteeltaan vähintään kohtuullinen.



Reissu oli täynnä paitsi museoita, myös hyvää ruokaa! Yksi työkavereista on vegaanisella ja gluteenittomalla FODMAP -ruokavaliolla, joten ruokapaikkojen löytäminen oli ajoittain hieman kinkkistä. Onnistuimme kuitenkin löytämään jokaiselle ruokailukerralle uuden paikan kokeiltavaksi.

Ensimmäinen ruokapaikkamme oli vanhankaupungin laidalla sijaitseva Nāganaga. Kyseessä ei varsinaisesti ole vegaaniravintola, mutta ruokalistalla on paljon vegaanisia vaihtoehtoja, ja suurin osa ruuista on mahdollista valmistaa vegaaniseksi. Päädyimme kaikki syömään ramen-tyylisen nuudelikeiton, joka maistui meistä kaikille. Hinta-laatusuhteeltaan paikka oli ruuan puolesta erinomainen, mutta palvelu oli todella hidasta - syömään tullessamme odotimme lähes puoli tuntia ennen kuin saimme tilattua ruokaa, ja lähtiessämme odottelimme ensin laskua, ja sen jälkeen vielä puolisen tuntia että saimme maksettua.

Ruuan jälkeen kävimme kävelemässä vanhassakaupungissa, haimme illalle evästä kaupasta raatihuoneentorin reunalta ja palasimme hostellille nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsimme jo hyvissä ajoin, sillä halusimme ehtiä syömään aamupalan rauhassa ja käymään ainakin muutamassa museossa ennen kuin Tallin Cardiemme 24 tuntia umpeutuu.



Aamiaisen söimme vanhankaupungin muurin vieressä sijaitsevassa vegaanikahvila Lisannassa. Kahvilassa on tarjolla kahvia ja teetä, mutta myös smoothieita, leivoksia ja toast-leipiä. Ruoka oli maistuvaa, eikä sitä ollut hinnalla pilattu - lisäksi se piti hyvin kylläisenä pitkälle iltapäivään.

Kävelimme seuraavaksi kaupungin muuria seuraten kohti raatihuoneentoria, yrittäen samalla bongailla trilobiittejä, joita yksi matkakumppaneistani oli ennen reissua lukenut Erään planeetan ihmeet -blogin Facebook-sivulta lukenut piilottelevan vanhoissa kalkkikivissä, joista osa muureista ja rakennuksista on aikanaan rakennettu. Emme kuitenkaan kovasta metsästyksestä huolimatta onnistuneet löytämään yhtäkään.



Kävimme seuraavaksi aivan Raatihuoneentorin lähellä sijaitsevassa Tallinnan ritarikuntamuseossa ja kiertelimme siellä vajaan tunnin verran ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti Kiek in de Kök -linnoitusmuseota, jonne ehdimmekin hyvissä ajoin ennen korttimme umpeutumista. Tallinn Cardilla saimme lipun Kiek in de Kökin lisäksi bastionin tunneleihin ja Neitsetorniin, ja sillä päivä oli todella kuuma, päätimme käydä ensimmäisenä vilvoittelemassa tunneleissa. Tunneleissa meni yllättävän paljon aikaa, joten niiden jälkeen päätimme jättää museon taaksemme hetkeksi ja käydä lounaalla.



Vartin kävelymatkan päästä löytyi Vegan Restoran V, jossa lounastimme. Otimme jokainen alkupaloiksi "kala"lautaset, jolla oli muun muassa porkkalaa ja vegaanista mätiä! En ollut koskaan aiemmin kokeillut kasvisversioita kalaruuista ja olinkin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka aidoilta vastikkeet maistuivat. Pääruuaksi söin soijaburgerin ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Koko komeudella oli hintaa noin 25 euroa, eli aavistuksen verran vähemmän kuin samanlaisella kokonaisuudella olisi ollut Suomessa.

Ruuan jälkeen palasimme kiertämään Kiek in de Kökin ja Neitsetornin loppuun ennen kuin lähdimme kävelemään kohti satamaa. Pääsyimme kuitenkin ottamaan taksin, sillä huomasimme, ettemme välttämättä ehtisi käymään Sadamarketissa ennen laivan lähtöä. Ehdimme kuitenkin hyvin, saimme ostoksemme tehtyä ja kävelimme melkein suoraan laivaan.



Reissu oli aivan superhauska, ja ehdimme tekemään melkein kaikki niistä asioista, joita lähdimme sinne tekemäänkin. Kokonaisuudessaan kävimme matkan aikana siis kolmessa museossa, joista olen jokaisesta kirjoittamassa vielä kattavammat postaukset erikseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Instagram