lauantai 15. kesäkuuta 2019

Purjehdusretki Rankkiin



Torstaina työsähköpostiin napsahti aivan huikea tarjous: meidän työpaikan porukka kutsuttiin M/aux Vivanin kyytiin ja pienelle purjehdusreissulle Kotkan saaristoon! Meitä ilmoittautui kuitenkin niin vähän, että mua kehotettiin kysymään, saisiko reissuun ottaa seuralaisen ja luvan tultua Muru hyppäsi Helsingissä bussiin ja huristi Kotkaan.



Reissun päämääräksi tuli Rankki, joka on entinen puolustusvoimien vartiolinnakesaari, ja josta ensimmäisen maailmansodan aikaan suunniteltiin osaa Pietari Suuren merilinnoitukseen, jonka tarkoitus oli kattaa koko Suomenlahti. Saari on ollut suljettu siellä sijainneen varuskunnan vuoksi vuoteen 2015 asti, jolloin se myytiin Kotkan saaret Oy:lle ja avattiin viimein yleisölle. Rankkiin pääsee niin omalla veneellä kuin Sapokasta lähtevällä MS Jaanalla.

Rankissa sijaitsee myös nykyään täysin automatisoitu sääasema, josta Rankki onkin varmaan kaikkein tunnetuin - "Kotka Rankki" on varmasti tuttu jokaiselle merisäätä kuunnelleelle.



Mä en ole koskaan ennen purjehtinut, mutta Vivanilla me päästiin osallistumaan "tositoimiin", eli auttamaan alusta suojanneen katoksen irrottamiseen ja viikkaamiseen, sekä purjeiden nostoon ja laskuun. Matkan aikana esittelimme työkaverini Janinan kanssa Murulle mereltä käsin näkyvää Kotkansaarta ja lähisaaria, ja kertoilimme Tarmolta löytyvästä Höyrymurtajien aika -kirjasta lukemiamme hauskoja tarinoita. Matka-aika Kantasatamasta Rankkiin oli vähän reilun tunnin.



Kuten purjehtiminen, myös Rankki oli mulle täysin uusi kokemus. Oon käynyt lapsena monilla Kotkan edustalla ja vähän kauempanakin sijaitsevilla saarilla, mutta nyt en ole vuosiin käynyt edes perheeni kesämökillä, joten oli ihan huippua päästä pitkästä aikaa tutkimaan uusia paikkoja. Meri-ilma tuoksuu ihan tietynlaiselle ja mulla oli tosi nostalginen ja onnellinen fiilis ihan koko päivän ajan, vaikka saari olikin täynnä mun nilkkojani näykkineitä muurahaisia ja aurinko paahtoi maissa huomattavasti kuumempana kuin tuulisella merellä ja mulla oli ihan liikaa vaatetta päälläni.



Maissa meillä oli tunti aikaa seikkailla, ja löysimmekin saaren lounaisrannalta aivan mielettömän upean kalliorannan, josta avautui näkymä suoraan avomerelle. Meidän edessä oli silmän kantamattomiin pelkkää aallokkoa, ilman yhtäkään saarta missään. Maisemat olivat aivan käsittämättömän upeat, meri kohisi ja tuuli humisi ja lokit kirkuivat. Otettiin sitten porukalla ilo irti, kahlattiin vedessä, hypittiin kivillä ja saatiin kuin saatiinkin koko tunti kulumaan silmänräpäyksessä sitä yhtä ainoaa rantaa tutkien.



Paluu Vivanille ja lähtö kotiin tuntuivat vähän haikeilta, mutta päätimme ehdottomasti lähteä käymään Rankissa uudestaankin, kun siihen on sopivasti aikaa. Onneksi maissa ei tarvi kuitenkaan viettää montakaan päivää, sillä maanantaina mulla on edessäni koko päivän seikkailu vähän lähempänä Kotkansaarta sijaitsevaan Varissaareen! Sinne ei kuitenkaan purjehdita, vaan mennään oikein perikotkalaiseen tapaan tuurilla, eli eräänlaisella vesibussilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Instagram