Myyttiset mielenterveysongelmat

12/04/2017

Uskallan väittää, että mielenterveysongelmiin liittyy tällä hetkellä enemmän ennakkoluuloja ja -ajatuksia, kuin muihin suomalaisten sairauksiin - ellei ehkä Hiviä tai Aidsia lasketa. Keräsin tässä jokin aika sitten Instagramin ja Snapchatin kautta ihmisten kohtaamia asenteita ja ennakkoluuloja, joita aion nyt korjata parhaani mukaan.

mielenterveys psyykkinen hyvinvointi mielenterveysongelmat psykiatria psyykkiset sairaudet

1. Mielenterveysongelmat ovat laiskojen, hemmoteltujen milleniaalien keksimä muotivillitys.

Mielenterveysongelmista avoimesti puhuminen on sen verran tuore ilmiö, että helposti tullaan ajatelleeksi, ettei menneinä vuosikymmeninä ole esiintynyt mielenterveysongelmia. X-sukupolvi ja heidän edeltäjänsä kokevat jostain syystä olleensa mielenterveysongelmien yläpuolella, vaikka surullinen fakta on se, että esimerkiksi alkoholismi johtuu usein mielenterveysongelmista, ja aiheuttaa usein mielenterveysongelmia. Alkoholin liikakäyttäjä taas on tyypillisimmin 45-54 vuotias mies.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen  mukaan itsemurhaluvut ovat olleet tasaisessa laskussa vasta 1990-luvun jälkeen - eli X-sukupolvi ja heidän edeltäjänsä ovat olleet, ja ovat yhä, milleniaaleja yleisemmin niin tukalassa elämäntilanteessa, masentuneita, tai muuten impulsiivisia, että itsemurha on nähty ainoana ulospääsynä. Itsemurhat ovat vuonna 2015 olleet yleisimpiä 45-54 vuotiailla ja 75 vuotta täyttäneillä miehillä, sekä 45-54 vuotiailla naisilla.

Itsemurha ei aina ole merkki mielenterveysongelmasta, mutta yleisimmät syyt itsensä tappamiseen on hoitamattomat mielenterveysongelmat ja alkoholin liikakäyttö. Tilastoista voidaan helposti tehdä se johtopäätös, ettei kyseessä todellakaan ole mikään uusi vaiva, vaan ainoa ero menneisiin vuosikymmeniin on se, että nykyään asioista ei enää vaieta.

2. "Sä et näytä siltä, että sulla olisi mielenterveysongelmia."

Tää saattaa tulla yllätyksenä joillekin, mutta mielenterveysongelmat eivät aina näy päälle päin. Niillä harvemmin on näkyviä fyysisiä oireita, ellei ihmisellä sitten ole selviä itsetuhoisuuden jälkiä kehossaan näkyvillä paikoilla. Mielenterveysongelmat ovat nimen omaan mielen sairauksia, eikä tietynlaisen ulkokuoren ylläpito tarkoita, että henkisesti voisi hyvin. Monet sairaudet, kuten masennus ja syömishäiriöt, on todella helppo piilottaa hymyllä ja naurulla. Se, ettei mielenterveysongelmia näe ulospäin, ei tee niistä yhtään vähempää valideja.

Mielenterveysongelmat, kuten masennus, eivät kuitenkaan estä aidosti nauttimasta elämästä ja hymyilemästä aidosti aina silloin tällön. Syömishäiriöt eivät estä välillä nauttimasta hyvästä ruuasta, psykoosisairaudet eivät tarkoita, että harhoja olisi koko ajan - kuten terveillä ihmisillä on välillä huonoja päiviä, myös psyykkisesti sairailla voi olla hyviä. Se, ettet näe toisen elämästä kuin hyvät puolet, ei poissulje niitä huonoja.

mielialalääkitys lääkehoito mielenterveys psyykkinen hyvinvointi lääkitys mielenterveysongelma

3. "Kun minä sanon näin, niin sinun pitää parantua."

Jälleen kerran yllätys - sä et voi parantaa mielenterveysongelmia kauniilla sanoilla.

Kehodysmorfia ei parane, vaikka kuinka kehut. Masennus ei parane, vaikka luettelet kaikki hyvät ja kauniit asiat elämässä. Skitsofrenia ei parane, vaikka kuinka vakuuttelet, etteivät harhat ole todellisia. Syömishäiriöt eivät parane, vaikka sanot, että toinen on jo laiha, eikä laihduttamisen tarvetta ole. Monet, jotka lähettivät minulle viestiä, ovat kokeneet tämän lähinnä ahdistavaksi ja vähätteleväksi, ja kertoivat saaneensa asiasta huomauttaessaan jopa vihamielisen vastaanoton: "olet kiittämätön ja ylimielinen, kun minun kehuni ei parantanut sinua" tai "minä yritin vain olla kohtelias ja ystävällinen, et sinä saa tuntea noin enää sen jälkeen."

Mielen sairaudet hämärtävät helposti todellisuudentajun siten, ettei maailmaa ja itseään näe samalla tavalla kuin psyykkisesti hyvinvoiva ihminen - peilistä voi tuijottaa täysin eri ihminen, kuin jonka sinä näet, kaikki hyvätkin asiat voivat tuntua loppupelissä merkityksettömiltä, ja sinun ääntäsi kovempi ääni voi huutaa, että sinä valehtelet.

Paraneminen on usein vuosia vievä prosessi, johon motivaation on tultava sairastuneesta itsestään, ja joka vaatii laajaa tukiverkostoa, ja valitettavasti yhden ihmisen sanomiset eivät riitä parantamaan. En tarkoita, että sinun sanasi ovat täysin merkityksettömiä: ne voivat piristää päivää, tai jopa herättää ajatuksen avun hakemisesta, mutta parantamaan asti ne eivät riitä.

4. "Lääkkeet on turhia / eihän sun tarvi mitään hullunnappeja syödä / lääkkeiden pitäis olla ihan viimeinen hoitokeino."

Mielipiteet lääkehoidosta vaihtelevat, ja voivat olla jyrkkiäkin: toiset pitävät mielenterveysongelmien lääkehoitoa tarpeettomana, toiset kokevat, etteivät pärjäisi ilman sitä.

Psykiatriassa lääkehoidot eivät ole ensisijainen hoitokeino, mutta lääkehoitoa ei välttämättä voi, eikä kannata aina täysin sulkea pois. Pelkästä keskusteluavusta ei ole mitään hyötyä tilanteessa, jossa henkisesti sairas voi niin pahoin, ettei ole halukas ottamaan apua vastaan, tai ei koe sitä tarpeelliseksi tai merkitykselliseksi. Tällaisissa tapauksissa lääkehoidon aloittaminen on tärkeää, sillä lääkityksen avulla pyritään helpottamaan sairautta, jotta sen taustalla olevat tekijät voitaisiin käsitellä. Toki, toisilla lääkkeillä voi olla koviakin haittavaikutuksia. Haittavaikutukset näkyvät usein hyötyjä aiemmin, ja nimenomaan haitat ovat monelle kynnyskysymys lääkehoitoa harkittaessa. Kuitenkin, lääkityksen tuomat hyödyt ja vaikutus elämänlaatuun koetaan usein suuremmiksi kuin niiden haitat. Sama toimii myös toisin päin: mielenterveysongelmien hoidossa lääkityksen lisäksi tarvitaan yleensä keskusteluapua, sillä lääkityksellä vain turrutetaan oireet sen sijaan, että sairautta niiden taustalla hoidettaisiin.

Kaikki mielenterveysongelmaiset eivät halua lääkehoitoa, mikä on ihan yhtä okei kuin lääkityksen aloittaminen. Toiset taas kokevat pärjäävänsä pelkällä lääkehoidolla, mikä on myös okei. Tärkeää on muistaa, että kummassakin tapauksessa on aina mahdollisuus muuttaa mieltään.

lääkitys mielialalääkitys mielenterveys lääkehoito psyykkinen hyvinvointi

5. "Mullakin oli kerran mieli vähän maassa, joten mä ymmärrän sua ihan täysin."

On aivan eri nukkua yö huonosti ja herätä pahalla tuulella, kuin herätä lähes joka päivä turtana, tai valvoa päiväkausia yhteen menoon, kun uni ei vain tule. On täysin eri asia olla surullinen, kuin se, että ainoat asiat, joita tunnet, ovat riittämättömyys ja tyhjyys. On aivan eri asia olla alakuloinen, kuin kokea, ettei elämässä ole mitään syitä iloita.

Se, ettei ole masentunut, ei kuitenkaan tarkoita, ettei voisi joskus tuntea masentuneisuutta. Se, ettei kärsi insomniasta, ei tarkoita, etteikö välillä olisi jaksoja, jolloin unta on mahdotonta saada tai ylläpitää. Nämä ajoittaiset tuntemukset ovat kuitenkin täysin eri asia, kuin se, että elät joka päivä niiden kanssa. On todella vahingollista ajatella, että satunnaisen alakuloisuuden vuoksi ymmärtäisit vaikeasti masentunutta, sillä tällöin tulee todella helposti huomaamattaan vähätelleeksi psyykkisesti sairaan ihmisen oloa: "kyllä se siitä helpottaa, mullakin parani olo ihan parissa päivässä."

6. "Sä haluat vain huomiota tolla / sullakin on olevinaan kun se on nyt muotia."

Mielenterveysongelmat ovat valitettavasti ihan oikea juttu, ja mielenterveysongelmien esittäminen huomion saanniksi kertoo jo ihan oikeista mielenterveysongelmista. Voitteko kuvitella, että henkisesti hyvinvoiva ihminen heräisi jonain aamuna ja vain päättäisi, että hei, tänään mä aion sairastua anoreksiaan? Mä en ainakaan voi, vaan uskallan väittää, että tällaisen toimintamallin taustalla on lähes aina jonkin asteisia mielenterveysongelmia.

Sama pätee myös erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa leviäviin ns. "muotisairauksiin", joita ovat muun muassa kaksisuuntainen mielialahäiriö ja erilaiset syömishäiriöt. Instagram ja Tumblr ovat pullollaan esiteinien ja teinien "pro-ana" profiileja, joissa nuoret määrätietoisesti pyrkivät sairastumaan syömishäiriöihin, ja muutama vuosi takaperin lähihoitajaksi opiskellessani mielenterveyden opettaja kertoi, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi nuorilla tytöillä on yleistynyt. Hän arveli tämän johtuvan siitä, että kaksisuuntainen ei suinkaan ole yleistynyt, vaan sillä on helppo oikeuttaa murrosiän mielialanvaihtelut, riehuminen ja kiukuttelu. Myös heti aluksi mainitsemallani avoimemmalla keskustelulla mielenterveyden sairauksista on kuitenkin osuutta asiaan, eikä kyseessä ole yksinomaan muoti-ilmiö.

Muotisairauksia kohdellaan helposti elämäntapana ja niitä romantisoidaan, ajattelematta lainkaan seurauksia omalle terveydelle. Kuitenkin, tosiasia on, että tähän trendiin mukaan lähtiessä mielenterveydessä on jo joitakin ongelmia, sillä syömishäiriöön tavoitteellisesti pyrkiminen ei ole terveen ihmisen reaktio parin kilon lihomiselle murrosiän alun myötä. Mielenterveysongelmien esittäminen ja ihannointi ovat siis itsessään jo varsin selviä merkkejä "oikeista"mielenterveysongelmista.

7. "Koska sulla on X, niin sun oireet ovat tällaiset."

Kaikki eivät oireile samalla tavalla. Ensinnäkin, yhtä sairautta voi olla monta eri muotoa, ja siihen päälle tyypilliset ja epätyypilliset muodot. Diagnostisia kriteerejä on yleensä kymmenisen kappaletta, joista sun täytyy täyttää yleensä kai seitsemän, joskus enemmän, joskus vähemmän. On siis naurettavaa olettaa, että jokin sairaus oireilee samalla tavalla, kuin jossain elokuvassa, sillä mahdollisuuksia oireilla on niin paljon, eivätkä kaikki oireet edes ole osa diagnostisia kriteerejä.

Mielenterveyden sairaudet ovat monimuotoisia, ja muotoja sairastaa on yhtä paljon kuin sairastuneita. Jokin näkemäsi dokumentti tai elokuva ei aina anna realistista kuvaa jostain sairaudesta, vaan kuvastaa ympäripyöreästi ja kärjistetysti ohjaajan haluamia oireita. Jokainen bulimikko ei oksenna, jokainen psykopaatti ei tapa ihmisiä, eikä jokainen masentunut itke itseään iltaisin uneen.

Ajatus siitä, että kaikki mielenterveysongelmat oireilevat samoin, on ehkä vahingollisin tässä postauksessa listaamistani asioista. Monet psyykkisesti sairaatkin ajattelevat helposti, etteivät he voi saada apua, sillä heidän oireilunsa ei vastaa mitään "tyypillistä" mielen sairautta, vaikka todellisuudessa kyseessä saattaa olla jonkin sairauden epätyypillinen muoto, tai vaikkapa sekoitus muutamaakin sairautta. Sen lisäksi, että mielenterveysongelmista puhutaan, tulisi tietoutta myös epätyypillisistä ja muutenkin vähemmän tunnetuista oireista levittää.


mielenterveys mielenterveysongelma psyykkinen hyvinvointi

Onko teillä ollut ennakkoluuloja tai -ajatuksia mielenterveysongelmista? Oletteko itse kohdanneet niitä?

Mun viime keväisen kirjoitukseni omista mielenterveyteni oikuista löydätte tästä.
Mielenterveysseuran kautta löytyy paljon hyvää aineistoa liittyen mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon.

Ovatko henkiset voimavarasi lopussa, tai onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia? Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää arkisin 09:00-07:00, ja viikonloppuisin ja juhlapyhinä 15:00-07:00 numerossa 010 195 202. Puhelut voi tehdä anonyymisti. Lisätietoa kriisipuhelimesta löytyy Mielenterveysseuran sivuilta tämän linkin takaa.

Sinua voi kiinnostaa myös

8 kommenttia

  1. Hienoa postaus! Näistä asioista pitää nimenomaan puhua enemmän. Ja onneksi niistä nykyään puhutaankin aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mun mielestä mielenterveysongelmista on tärkeää puhua mahdollisimman paljon, jotta ne saataisiin normalisoitua. Siihen on vielä matkaa, mutta onneksi viime vuosina ollaan edistytty hyvin!

      Poista
  2. Todella hyvä postaus! :) Mua oikeesti ärsyttää mielenterveysongelmien vähättely ja ihmisten arvostelu :/ Tuo mielenterveysseura on hyvä sivusto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Arvostelu ja vähättely on suurimpia ongelmia mt-ongelmista puhuttaessa. Ihmisten tuntuu olevan todella hankala ymmärtää, että kyseessä on joukko sairauksia, jotka ovat aivan yhtä oikeita ja hyvinvoinnille vahingollisia kuin fyysisetkin sairaudet.

      Poista
  3. Itekki muistan, kun masennus pahimpana jylläsi ajatelleeni ettei mulla mitää ole. Pystyn kuitenkin vielä sängystä nousemaan. Päästyäni hoitosuhteeseen papereissani lukee "vakava masennus". Pahinta on vähättely ja uskomattomuus siihen ettei syystä x voi olla sairas.

    Jos ihminen keksii itselleen sairauksia ja tekee tee se itse diagnooseja kertoo se ihmisestä jo jotain. Suurin kysymys on, että miksi hänellä on tarve huomiota näin hakea. Koska ei kukaan kuka on mieleltään terve keksi itselleen diagnooseja ja kerro niitä faktoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa, että osasit kuitenkin hakea apua, vaikka sinusta tuntuikin, ettet sitä välttämättä olisi tarvinut! Kynnyksen hakea apua pitäisi madaltua huomattavasti, sillä valitettavan moni osaa hakea apua vasta, kun oma pahoinvointi konkretisoituu työkyvyttömyytenä tai itsetuhoisena käytöksenä - jos silloinkaan.

      Poista
  4. Tosi hyvä ja tärkeä postaus! Mulla itselläni ei ole ikinä todettu mitään mielenterveysongelmia, mutta monta kertaa olen miettinyt, että jos pahimpina aikoina olisi oikeasti hakenut apua, voisi olla, että jonkinlainen masennusdiaknoosi olisi tullut. Näin jälkikäteen sitä ihmettelee, miten useamman vuoden kestävä paha olo oli ihan normi juttu ja koki, että ei ole "tarpeeksi paha olla", että kannattaisi mennä juttelemaan ammattilaiselle.

    Meillä on suvussa tosi paljon mielenterveysongelmia, mutta niistä ei juurikaan puhuta. Myös muutama itsemurhakeissi on käynyt. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa kynnys hakea apua laskisi, niin useampi oikeasti saisi tarvitsemaansa hoitoa.

    VastaaPoista
  5. Todella hyvä teksti! Kirjoitat tosi hyvin:) Oon itekki törmänny moniin noista asioista. Miulla todettiin noin vuosi sitten keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö. Nyt yli vuoden käyny terapiaa, niin alkaa tulla paremmin toimeen herkästi särkyvän mielen kanssa..

    Oon törmänny etenkin tuohon kohtaan 5, mieleltään terveet ihmiset tullee sanomaan päin naamaa, että "on miullakin vaikeaa, mutta pitää vaan ryhdistäytyä". Se oikkeesti loukkaa uskomattoman paljon. Ensinnäkin terveen ihmisen arkipäivän haasteet on ihan eri luokkaa, kuin sairastuneen ihmisen arki. Toisekseen, masennusta sairastava voi toki "ryhdistäytyä", mutta harmi vaan kun sellainen ei mielensairauksista paranna.

    Samoin hyvin yleinen harhaluulo tuntuu olevan, ettei masentunut voi nauraa tai hymyillä. Kuten kirjoititkin kohdassa 2; "Mielenterveysongelmat, kuten masennus, eivät kuitenkaan estä aidosti nauttimasta elämästä ja hymyilemästä aidosti aina silloin tällön."

    Kiitos tästä tekstistä, näistä asioista ei voi puhhuu liikaa :)

    VastaaPoista

Kommentointi on varmin tapa piristää tämän bloggaajan päivää, ja saat samalla oman äänesi tekstin aiheesta kuuluviin. Jätäthän siis jäljen itsestäsi? ♥