22. maaliskuuta 2017

Levyostoksia - taas



Ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään, mun on pakko sanoa puolustuksekseni, että ainoastaan yksi seuraavista levyistä on ostettu uutena! Kaikki muut on ostettu Facebookiin laittamani ilmoituksen kautta, jossa kyselin kavereiltani, löytyisikö keneltäkään levyjä tai lehtiä, joita voisin pientä korvausta vastaan adoptoida: japanilaisen musiikin genre Suomessa on melkolailla kuollut, joten ihmisillä on jatkuvasti suurempi ja suurempi tarve päästä nuoruuden levyostoksista eroon, ja nyt kun minä olen jälleen alkanut nostaa päätäni scenessä, vetäen Murunkin mukaani, olemme mielestämme sopivat ottovanhemmat kaapissa pölyttyville levyille.

Yläasteaikainen ystäväni Maru tarjoutui tyrkkäämään huostaamme yllä näkyvät levyt parin Ramune-pullon, pussillisen japanilaisia karkkeja ja dashi-liemipohjan hinnalla, joten kävimme Tokyokanista hakemassa tuliaiset, ja sain vaihtokaupassa kasan levyjä, joitakin vaatteita ja hiusvärin Marun muuton jaloista (lisää Tokyokanin ostoksiamme löydätte täältä).

Gacktia mun hyllystä ei oo ennestään löytynytkään, eikä mulla ole koskaan ollut kovin suurta intoa herraa sinne hankkiakaan, mutta en nähnyt mitään syytä kieltäytyä näistäkään levyistä, kun kerran herraa kuitenkin kuuntelen. Molemmat levyt sattuivat vielä olemaan eniten kuuntelemiani!

Oon etsinyt MUCCun Gokusaita pitkän aikaa, ja Marun hyllystä se sattui löytymään! Valitettavasti kotelosta ei löytynytkään levyä, kun kotona aloin levyjen kuntoa tarkistelemaan, mutta muutaman pienen mutkan kautta sain kuin sainkin levyn koteloon ja levyn muiden Muccujen sekaan hyllyyn! Oon todella iloinen siitä, että lempi levyni bändiltä on vihdoin mun hallussani!

MIYAVI on varmaan tuttu nimi muillekin kuin aasialaisesta musiikista kiinnostuneille: herran suosio on viime vuosina muuttunut maailmanlaajuiseksi, ja herra on esiintynyt parissa isommassa leffassa mm. Angelina Jolien ja Samuel L. Jacksonin kanssa, ja tekee näkyvästi vapaaehtoistyötä pakolaisten parissa. Vuoden 2005 albumi Miyavizm on ollut pitkän aikaa hakusessa sekä mulla että Murulla, mutta sitä ei ole kävellyt vastaan mistään, sillä se tuntuu olevan yksi Miyavin suosituimmista levyistä: Amazonista ja Ebaysta sitä ei tahdo saada alle kolmella kympillä.

Kutsukaa mua noloksi, mutta An Cafe on edelleen yks kovimmista bändeistä mitä tiedän. Vaikka mun raitasukkavuodet on jo takana päin, mä nautin silti pirteästä ja joidenkin korvaan jopa lapsellisesta soundista, joka Anticuilla on. Oon ostanut Goku tama Rock Cafen jo lähes kymmenen vuotta sitten CDONilta, mutta kolme viikkoa tilauksen jälkeen asiakaspalvelusta ilmoitettiin, ettei levyä olekaan varastossa, eikä ole sinne tulossa, joten mulle lähetettiin latauslinkit albumin kappaleisiin. Oon ollut vuosikaudet suolainen siitä, mutta tämä rauhoittaa hieman katkeroitunutta sieluani.

Mä olin itse asiassa Marun mukana, kun hän osti LM.C:n Glitter Loud Boxin Animeconista 2009, ja muistan kuinka me kuunneltiin sitä repeatilla viikon siitä eteenpäin. Näin bändin livenä 2010, ja tämä albumi on oikeastaan ainoa, jota olen kuunnellut enemmän: lopun tuotannon tuntemus mulla rajoittuu lähinnä yksittäisiin kappaleisiin sieltä täältä, tosin montaa vierasta biisiä ei taida näiltäkään pojilta löytyä.

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on sukekiyon Immortalis-albumi. Dir en greyn laulaja Kyon sivuprojektista tuli Murun lempibändejä kahden kappaleen jälkeen, ja tämäkin levy oli meille pakko saada. Ostettiin tämä kaunokainen uutena Hakaniemen Äxästä, jossa sillä hintaa oli 19,95 - Amazonista jos olisi lähtenyt tilamaan, olisi hintaa pamahtanut helposti neljäkymppiä plus postit. Onneksi etittiin levyä kotimaan puolelta, säästettiin selvää rahaa.

Tällaista tällä kertaa! Ostin myös jokin aika sitten uusimman Resident Evil -pelin, joka on ensimmäinen ostamani peli lähes vuoteen, ja samalla ensimmäinen koskaan omistamani PS4-peli!

Oletteko te ostaneet hyviä levyjä kuluneen kuukauden aikana? 

2 kommenttia :

  1. Ihana kuulla, että oot taas ruvennut nostamaan päätäsi japanilaisen musiikin saralla! Itse kuuntelen lähes päivittäin japanilaista musiikkia enkä varmaan ikinä tuu kyllästymään... Tää on vaan jotain niin mahtavaa ja tunteita herättävää, että oi oi! Tuon Miyavin levyn minäkin voisin kotiuttaa omaan hyllyyni :>

    Itse ostin Japanissa ollessani kuusi levyä the GazettElta; Zetsu, DISORDER, Hankou Seimeibun, Dainihon Itan Geishateki Nomiso Kaiten Zekkyo Ongenshu, DOGMA sekä tää uusin, TRACES vol.2 *_* Mä kerään nykyään lähinnä vain Gazen levyjä, mutta joskus voi löytyä poikkeuksiakin. Oon vaan niin happy, että sain noin monta ihanaa levyä kotiutettua Japanin reissulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla japanilaisen musiikin osuus kuunnellusta musiikista ei oo ollut vuosiin kuin häviävän pieni, joten on tosi ihanaa vaihtelua välillä palata juurilleen aina välillä! Jotenkin japanilainen musiikki vain tuntuu täysin erilaiselta kuin länsimainen musiikki, sen fiilis ja toteutus on jotain ihan toisenlaista. Tiedä sitten mikä osuus tästä on kulttuurillisia eroja ja mikä on vain mun oman pään sisällä, haha.

      Oi, oon niin kade! Oon itekin yrittänyt etsiä enemmän Gazen levyjä, mutta niitä ei suomesta tahdo saada ja ulkomailta tilattuna maksavat mansikoita. Onnistuin muuten just kesällä löytämään Dogman Anttilan konkurssimyynnistä parilla eurolla!

      Japani on varmasti loistava paikka etsiä japanilaisten bändien levyjä (öö, daa?), senkun kävelee "kotimaista"-hyllylle - meillä sieltä löytyy vain Mattia ja Teppoa ja Kari Tapiota. :'D Jos joskus pääsen japanissa käymään, oon aika varma että mun matkalaukku kaksinkertaistaa painonsa pelkästään levyjen takia: mulla on pieni ongelma niiden keräilyn kanssa...

      Poista