13. huhtikuuta 2017

Lävistykset ja tatuoinnit: ennen, nyt ja tulevaisuudessa?

Jokainen, joka musta on koskaan kuvia nähnyt, tietää varmaan että mulla on naamassa useampikin lävistys. Määrällisestihän niitä ei ole montaa verrattuna moniin muihin bloggaajiin, mutta on niitä silti ihan kiitettävä määrä kertynyt vuosien varrella. Tällä kertaa mä ajattelin kertoa teille niistä, ja myös mun tatuoinneista (niitäkin on muutama, jos ette jo tienneet).



Mä aloitankin lävistyksistä, koska ne olivat mulla päällimmäisenä mielessä tätä kirjoittaessani. Mulla on siis seitsemän lävistystä, kolme näkyvää kasvoissa, kaksi piilossa suussa ja kaksi korvissa. Lisäksi mulla on oikeassa korvassa tavallinen korvakoru ja oikeassa korvassa 12mm ja vasemmassa 3mm ja 8mm venytykset. Myös mun septum on venytetty, tällä hetkellä se on 2,5mm ja mun ois tarkoitus venyttää se jossain vaiheessa kolmeen milliin.


Tällä hetkellä mulla on siis kaksi rustokorua, vertical medusa eli jestrum (ylähuuli), labret (alahuuli), septum (nenän väliseinä), kielikoru ja smiley (ylähuulen jänne). Mulla on ollut aikanaan myös tongue web (kielen alajänne), kaksi poskikorua, toinen kielikoru, kolmas rustokoru ja napakoru, mutta nämä kaikki ovat syystä tai toisesta kadonneet vuosien varressa.

Mulla on jotenkin kummallinen iho, koska mulla on ollut pari lävistystä, joita on ollut tosi hankala saada mun ihosta läpi, ja suoraan laitetut lävistykset ovat jostain syystä parantuneet vinoon. Oon harkinnut monta kertaa, että laitattaisin vinot korut uudestaan, mutten näe sille mitään järkevää syytä: ne on jo kerran laitettu suoraan, mutta ne ovat kasvaneet vinoo ken tietää miksi. Turhauttavaa.

Mun ensimmäinen lävistys (jos korvakoruja ei lasketa), oli kielikoru kesäkuussa 2010. Kävin ottamassa sen Kotkan Igor'sissa, ja lävistyksestä johtuva kipu oli asteikolla 1-10 ehkä kolmen luokkaa. Jälkikäteenkään kieli ei ollut erityisen kipeä, mutta turvonnut se oli viikon verran.

Seuraava lävistys oli napakoru, jonka otin joulukuussa 2010. Asteikolla 1-10 kipu oli 12: neula jäi lävistysvaiheessa jumiin mun ihoon (se meni sisään, mutta ei tullut ulos) ja sitä piti pidemmän aikaa tapella läpi. Paraneminen kesti kuukausitolkulla ja lopulta koru lähti kasvamaan ulos. Mulla on vielä satunnaisesti koru reiässä, mutta ei läheskään koko aikaa: painon nousun myötä vaatteet ovat alkaneet hankaamaan koruun ja se on jatkuvasti ärtynyt.

Seuraava koru oli muistaakseni septum, jonka otin marraskuussa 2011. Mulla oli siinä pitkään piilokoru, ja vasta viime jouluna aloi käyttää näkyvää korua siinä. Kipu oli kahdeksan, ja nenä oli kipeä kauan. Koru kasvoi vinoon, ylläripylläri, joten päädyin venyttämään sitä hieman; muistan lukeneeni joskus jostain, että korun venyttäminen kahteen, kolmeen milliin helpottaa paitsi parantuneen lävistyksen kipeyteen, myös korun vinouteen. Pakko myöntää, kyllä tää ainakin näyttää huomattavasti suoremmalta kuin ennen!

Labretin hankin kesäkuussa 2012. Se on ollut ikäänkuin lohdutuspalkinto mulle itselleni siitä, että jouduin keskeyttämään lähihoitajaopinnot. Kipu oli ehkä kolmosen luokkaa, eikä paranemisessa ollut mitään ihmeellistä.

Smiley ilmestyi mun suuhuni viidennen ja viimeisen kerran syyskuussa 2012 mun 18-vuotis synttärilahjaksi. Kipu oli ykkösen luokkaa, ei siis kovin kivulias.

Poskikorut löysivät tiensä mun ihooni marraskuussa 2012. Kipu oli vitosen luokkaa ja luoja, mä rakastin niitä koruja! Olin kuitenkin laiska, enkä koskaan käynyt vaihdattamassa koruja lyhyempiin, ja purtuani niihin tarpeeksi monta kertaa päädyin ottamaan ne kokonaan pois. Haluaisin ne takaisin joku päivä kyllä.

Mä en muista tarkkoja aikoja, mutta tongue web mulla oli joskus 2011-2013 välisenä aikana useampaan kertaan. Rustokorut mulle tulivat vuoden 2012 aikana, ja toinen kielikoru käväisi mun suussani keväällä 2014; korut olivat peräkkäin kielessäni, mutta uutta korua ei laitettu tarpeeksi lähelle kärkeä, joten se kasvoi vajaassa tunnissa yhteen vanhan lävistykseni kanssa. Harmitti, sillä kieli oli kuitenkin kipeä pari päivää.

Mun uusin lävistykseni on jestrum, jonka otin marraskuussa 2014. Kipu oli kutosen luokkaa ja paraneminen oli nopea ja vaivaton, ja tää on kyllä tällä hetkellä mun ehdottomasti lempparilävisys! En osaa kuvitellakaan enää naamaani ilman tätä, niin iso osa mun identiteettiä siitä on tullut.



Mutta entä tulevaisuudessa?
Mä oon huomannut haaveilevani jälleen uusista lävistyksistä näin monen vuoden jälkeen. Tässä yllä on kollaasi koruista, joista olen haaveillut jo pidemmän aikaa: microdermal-ankkuri solisluiden välissä, nenäkorut molemmissa nenänpielissä, dahlia bitesit suupielissä ja poskikorut takaisin (tämä combo on yllättävän hyvännäköinen, uskokaa tai älkää!). Tongue webin haluaisin takaisin taas kerran, ja bridgestä olen haaveillut teinistä asti; mulla ei vain taida olla nenänvarressa tarpeeksi ihoa, etteikö se kasvaisi ulos alta aikayksikön. Viimeisimpänä on ehkä mun suurin lävistyshaave, nimittäin kaksi kielikorua vierekkäin. Oon harkinnut kauan, että ottaisin tän yksinäisen korun keskeltä kieltä pois ja laitattaisin molempiin sivuihin korut, mutta jotenkin muistot edellisestä kaksoiskorufiaskosta kummittelevat mielessä.



Sitten tatuointeihin! Niitä mulla löytyy viisi kappaletta, ja oon ottanut niitä tasan kahdessa liikkeessä: Kotkan R4 Tattoo and Piercingissä, ja Helsingin Legacy Tattoossa. Kumpaakin suosittelen todella lämpimästi, kuvat ovat upeita ja palvelu on ollut upeaa!

Mun ensimmäinen tatuointi hakattiin mun nahkaan marraskuussa 2013 mun 19-vuotislahjaksi. Päädyin Thorin vasaraan henkilökohtaisista syistä, ja tatuointi on suunniteltu täysin mun luonnoksen pohjalta. Mua jännitti aivan mielettömästi, mutta R4:n Teme onnistui rauhoittamaan tätä nyhveröä oikein kunniakkaasti!

Seuraava tatuointi on vähän enemmän hetken mielijohteesta R4:n Meripäiväteltassa kesällä 2014 otettu. Mä piirsin itse kuvan, joka kahden päivän harkinnan jälkeen löytyi mun ihosta, hups. Mua ei kuitenkaan harmita yhtään, Dalekit ovat mun lempipahiksia Doctor Whossa.

Kolmas tatuointi, jonka otin, oli symboli, jota Supernaturalissa käytetään avaamaan portit Kiirastuleen marraskuussa 2014. Mä rakastan tota kuvaa palavasti, ehkä siksi, etten näe sitä kovin usein ja se on aina ilahduttava yllätys. Haluaisin jossain vaiheessa ottaa Supernaturalista kaksi muutakin symbolia iholleni, mutta odottelen yhä sopivaa aikaa tälle.

Eka kuva, jonka Legacy Tattoossa otin, oli Hobitti-kirjan ensimmäiseltä sivulta löytyvä kuva Smaug-lohikäärmeestä huhtikuussa 2015. Sain kuvasta varsin mojovan alennuksen, sillä harjoittelija teki sen. Valitettavasti sen huomaa: parista kohtaa puuttuu hieman väriä, ja häntä on hakattu niin syvälle, että neula vaurioitti hermoa; aina, kun hännän päältä painaa, mun koko käsi puutuu ranteesta ylöspäin. Mulle kuitenkin luvattiin alennusta seuraavasta kuvasta, mitä sainkin! Lokakuussa 2015 kävin samaisessa paikassa ottamassa Hannibal-telkkarisarjasta tutun kellon, jonka lopullinen hinta oli viisikymppiä vähemmän kuin alkuperäinen arvio oli, sillä tatuoija muisti minut puolessa välissä tatuointia nähdessään toisen käteni.



Vaan entäpä tulevaisuus?
Voi, mulla on niin paljon tulevaisuuden tatuointihaaveita, etten tiedä mistä aloittaa! Ihan yksinkertaisuuden nimissä taidan kuitenkin edetä samalla tavalla kuin aiemminkin, eli rivi riviltä vasemmalta oikealle.

Mustekala-sleeve. Jos joku ei ole tuttu termin sleeve kanssa, se tarkoittaa hihatatuointia, eli koko käsivarren kokoista kuvatusta. Mun haaveena on kauan ollut mustekala, jonka pää alkaa olkapäästä ja jonka lonkerot kietoutuvat koko käsivarren ympärille aina ranteeseen asti. Tämä on järkyttävän kallis projekti, eikä sieltä kaikkein kivuttomimmasta päästä, koska käsivarressa on monia kohtia joiden tatuoiminen on monille varsin kipeää.

Deathly Hallows. Mä oon ollut hardcore Potter-fani ala-asteelta saakka, ja koska mulla on jo ennestään paljon leffa-, telkkarisarja- ja kirja-aiheisia tatuointeja, sopii tämä mukaan kuin nakutettu.

Sarvekas kani. Tää teema on esiintynyt ainakin käsittääkseni jonkun brändin logossa, mutten kuitenkaan oo millään lailla tietoinen edes siitä, mitä kyseinen brändi sisältää. Tyyliksi mä haluaisin old schoolin väreillä, ja jokin kukkakehys olisi ihana. Tästä pääsemmekin seuraavaan kuvaan.

Nokkonen. Mä tykkään nokkosista kamalasti, samoin saniaisista ja orvokeista, ja näistä rehuista haluaisin mahdollisesti kauniin kehyksen sarvipupulleni.

Sydän. Ei mitään kliseistä höpöhöpösydäntä, vaan ihan oikean näköinen, pieni sydän. Mä oon aina rakastanut vanhoista anatomiankirjoista tuttuja piirrettyjä sydämiä, ja haluaisin niin kovasti sellaisen ihollenikin joskus.

Kolmioita ja viivoja. Mä oon aivan täysin hurahtanut geometrisiin kuvioihin! Tuollaiset simppelit viivat olisivat tosi kauniit käsivarren ympärillä, ja tuollaisen tyhjän kolmion mä haluaisin johonkin tuon Potter-kuvan yhteyteen, koska molemmat on hyvin minimalistisia.

Sormitatuoinnit. Pieniä viivoja ja pisteitä, tai muita simppeleitä symmetrisiä kuvioita. Näistä en ole varma, koska sormitatiointeja on niin vaikea piilotella, mutta aina voi haaveilla.

Pääkallokiitäjä. Vaikka mulla on jo Hannibal-teemainen tatuointi, haluaisin myös jotain telkkarisarjasta täysin irrallista. Pääkallokiitäjällä sen sijaan on tiivis yhteys Uhrilampaiden leffa-adaptioon, ja Uhrilampaat on vuosikausia ollut yksi mun lempileffojani ja -kirjojani.

Peurankallo/-pää chest piece. Mä oon tykännyt rintakuvista aivan kamalasti aina, ja koska mulla on eräänlainen obsessio peuroihin ja erityisesti niiden sarviin, haluaisin tosi kovin peuranpään tai pelkän kallon rintaani. Peuran sarvet puolestaan jatkuisivat solisluitteni yli hartioille. Sarvista voisi roikkua helmiä ja kukkia. Eräällä ystävälläni on saman tyylinen tatuointi oinaan kallolla, ja olen kadehtinut sitä aivan hurjasti!

Huh, tulipa massiivinen postaus! Nyt onkin teidän vuoronne päästä ääneen: onko teillä lävistyksiä tai tatuointeja, tai onko teillä joskus ollut niitä? Haluaisitteko niitä joskus tulevaisuudessa? Millaisia suunnitelmia teillä on?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti